Mitä minulle kuuluu?

Täällä on juostu kirjaimellisesti tukka putkella uuden työn haasteiden, arjen aikataulujen sovittelun, koiran sairastamisen ja mökkiremontin keskellä yrittäen vielä omistaa ne ylijäävät vapaat hetket joko rentoutumiselle, joogalle tai lähesten kanssa vietetylle ajalle – joten melkein kuukauden tauko hujahti pois blogista kuin huomaamatta. Yksinkertaisesti uuteen työhön sopeutuminen on vienyt kaiken aivokapasiteetin, joten blogiin ei ole riittänyt yhtään energiaa. Mutta välillä se vain menee niin - ja silloin täytyy osata kuunnella itseä ja toivoa, että saan pitää teidät seuraajat pienestä blogitauosta huolimatta.

Vaikka jotkin asiat tuntuvat junnaavan elämässä tällä hetkellä paikoillaan, niin toisessa päässä tuntuu, että tahti on kovempi kuin koskaan. On ilo olla ympäristössä, jossa ammatillinen kehittyminen lähtee lentoon ja tätä on kiittäminen kansainvälistä työympäristöä sekä aivan hurjan ammattimaisia kollegoja, joiden mediatoimistojargoniasta alan päivä päivältä poimimaan tunnistamaan yhä enemmän termejä. 

Mökin osalta remontti on edennyt ulkopintojen valttaukseen, seuraavaksi vuorossa ovat ikkunat sekä sokkelin levytys. Myös sisätilojen osalta on tulossa remontti- ja sisustuspäivityksiä, joiden osalta odotan, että pääsen jakamaan niitä täällä teidänkin kanssa. Oikeastaan olen todella paljon kaivannut sisustamisen pariin, eilen kun vierailimme Cobellossa tuntui, kuin olisin tietyllä tavalla palannut kotiin. Kaipaan myös valokuvaamista, arkisia kokkailuja sekä kauniiden astelmien luomista, johon tässä vauhdissa on jäänyt aivan liian vähän aikaa. Odotan vain, että arki tästä hieman tasaantuu, niin pääsen taas blogin pariin kunnolla, koska tämä kirjottaminen ja luominen on kuitenkin itselleni todella tärkeä henkireikä.

Kuvituskuvina tässä postauksessa on meidän lettujuhlat viime Ruotsin reissulta ja kova kaipaus herää näiden rakkaiden tyyppien luo. Tänä vuonna emme valitettavasti ehdi Ruotsiin lomailemaan (viime vuoden tunnelmia löydät täältä), mutta ehdin kuitenkin onneksi pitämään kaksi viikkoa lomaa. Tarkoituksena on jatkaa mökkiremonttia, mutta myöskin suunnata Madeiran auringon alle hieman lataamaan akkuja vuoristovaelluksen sekä merellisten herkkujen muodossa. Kävimme Madeiralla myöskin pari vuotta sitten ja en tiedä kertooko paluu samaan kohteeseen enemmän keski-iän lähestymisestä vai siitä, että Madeiralla vaan mielestämme yhdistyy niin täydellisesti luontoaktiviteetit kaupunkielämään ja altaalla hengailuun, että se ansaitsi tulla nähdyksi toistamiseen.

Sellaista ajatusten tajunnanvirtaa tällä kertaa ihan tavallisten kuulumisten muodossa, mutta tällaisia arkisia postauksia te olette aikaisemminkin toivoneet. Sunnuntai jatkuu täällä todennäköisesti muutamalla jaksolla Frendejä, koiran kanssa lenkkeilyllä ja illalla pääsen avaamaan kehoa taas ihanaan Yin-joogaan.

Uusia tuulia

Kun postauksessa puoli vuotta yrittäjänä kirjoitin, "mikäli ovet unelmieni työpaikkaan aukenisivat, olisin ehdottomasti valmis vaihtamaan yrittäjyyden myös palkkatöihin. ", en todellakaan osannut ajatella, että tällainen tilaisuus näin pian eteeni tulisi. Kun sain tarjouksen liittyä osaksi maailman suurinta mediatoimistoa sosiaalisen median ja vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijaksi, koin, että tämä on urallani mahdollisuus johon kannattaa tarttua. Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että vuosien kokemus sosiaalisen median sekä vaikuttajamarkkinoinnin parissa ovat mahdollistaneet sellaisia polkuja työelämässä, joista muutama vuosi sitten saatoin vain haaveilla. 

Tällä hetkellä sosiaalisen median osaaminen on yritysmaailmassa todella kysyttyä, mutta nuorille vaikuttajille haluan antaa ainoastaan yhden vinkin: kannattaa myös opiskella! Vaikuttajaura ei välttämättä kestä koko elämää, saattaa jossain vaiheessa muuttua liian raskaaksi tai voi tulla itselle halu mennä kehittämään osaamista lisää työelämään – silloin koulutus saattaa olla se tärkein portti osaamisen lisäksi. 

Vaikka olen kokenut bloggaamisen mielekkäänä tekemisenä, tällä hetkellä tuntuu, että se ei yksin riitä ammatillisesti haastavan uran luomiseen – toki ei myöskään täyspäiväiseksi tulonlähteeksi, varsinkin kun olen yhteistyöhön kelpaavien tuotteiden sekä yritysten suhteen todella tarkka. Kuten olen aikaisemminkin blogissa kirjoittanut, itselleni iso osa merkityksellistä työelämää on olla osa työyhteisöä ja kasvaa ammatillisesti. Bloggaamisessa ja somevaikuttamisessa kasvu perustuu oikeastaan ainoastaan siihen, miten paljon saat lisää seuraajia osaksesi ja se ei itselleni riitä ainoaksi työelämän tavoitteeksi. Jatkuva kiinnostavan sisällön tuottaminen ja esillä oleminen voi olla pidemmän päälle myös hyvin kuormittavaa, kun siihen kytkeytyy myös taloudellinen paine - en siis yhtään ihmettele, että useat ammatikseen vaikuttajana toimivat ovat viime aikoina kertoneet loppuunpalamisesta. 

Olen uusista haasteista todella innoissani ja näin kahden viikon jälkeen myöskin ihan pää pyörällä kaiken uuden oppimisesta. Intensiiviset päivät ovat vaatineet veronsa ja töiden jälkeen on maistunut after workien tai blogipäivitysten sijaan joko päiväunet tai rentouttava jooga. Viime viikonloppuna tuli myös otettua rennosti spa:n, hieronnan sekä merenrantakävelyn merkeissä - miten tärkeää onkin pitää itsestä ja omasta jaksamisesta huolta.

Ihanaa alkanutta viikkoa!