Mattovinkki

Olen jonkin verran saanut tästä ennen joulua vilahtaneesta matosta kyselyjä blogin kautta, niin ajattelin vinkata teille matosta tarkemmin. Tilasin maton makuuhuoneeseen, mutta halusinpa katsoa miltä se mahtaa näyttää olohuoneessakin -ja hyvinpä se sinnekin sopii. Matto on siis tosiaan Annival -verkkokaupasta tilattu Svaneforsin paimentolaismatto. Mattoa saa useassa koossa, tämä meidän yksilö on 170x240cm.

Matto on kokonaan puuvillaa ja pestävissä. Pienemmät matot, jotka ostin Cobellosta ja jollainen löytyy mm. kylpyhuoneesta, pesen koneessa ja pyöräytän kuivausrummussa pehmeäksi. Matto on aikalailla puhtaanvalkoinen, mutta ei yhtään keltainen, joka on yleinen ongelma Beni Ouarainin matoissa (omanikin taittaa keltaiseen).

Vieläkö siellä viehättää nämä paimentolaismatot? Tuntuu, että ne on jo kovin pitkään olleet pinnalla, itsekin ostin ensimmäisen Beni Ouarainin jo melkein neljä vuotta sitten. 

Suru on kunniavieras

Terveisiä hieman ajateltua pidemmäksi venyneeltä blogitauolta. Yhtäaikaa kun tunnen jossain määrin aina huonoa omaatuntoa bloggaamattomuudesta, koen kuitenkin tärkeäksi myös kyvyn vetäytyä somemaailmasta pois silloin, kun elämä heittää eteensä synkempiä sävyjään. On varmasti ymmärrettävää, että perheeseen kuuluneen ihmisen menettäminen ajaa ajatukset pois arjen pyörityksestä ja tavanomaisista rutiineista. Suru on voimakas tunne, jonka äärelle pysähtymistä ei kannata koskaan vähätellä.

Minulla kesti pitkään oivaltaa elämässä, mitä tarkoitetaan sillä, että suru on kunniavieras. Suruko? Eikö se nimenomaan ole negatiivinen tunne kuten vihakin, josta pitäisi päästä eroon? Nuorempana olin hyvin mustavalkoinen sen suhteen, mitä tulee tunteisiin. Mielsin tunteet nimenomaan sen kautta, mikä kulttuurissamme on hyväksyttävämpää näyttää: positiivisuus, reippaus, ilo ja nauru. Jos tunsin jotain muuta, koin epäonnistumisen tunnetta ja kuvittelin, että voin valita tunteeni. Vaikka tuntui kuinka pahalta, painoin tunteen alas ja vedin reippaan tytön haarniskan päälleni: se mikä ei tapa, se vahvistaa ja positiivinen ajattelu on avain! Huutomerkki!

Elämänkokemuksien ja itseeni tutustumisen myötä tajusin kaikkien tunteiden tärkeyden; niin surulle, vihalle kuin muillekin kulttuurissamme negatiivisiksi mielletyille tunteille on paikkansa. Menetys, kuolema, oikeuden puolustaminen, yksin jääminen, pelon tai pettymyksen käsittely -nämä ja monet muut ikävät kokemukset nostavat väkisinkin voimakkaita tunteita, jotka tukahdutettuna johtavat masennukseen, passiivis-agressiiviseen käytökseen tai jopa fyysisiin sairauksiin. Vaikka esimerkiksi masennus mielletään usein ilottomuutena ja elämänhalun menettämisenä, se on pohjimmiltaan surematonta surua ja ilmaisematonta vihaa.

Suomalaiset ovat mestareista patoamaan näitä tärkeitä tunteita ja valmiita menemään vaikka hammasta purren läpi harmaan kiven.  Selviytymiselle ja sisulle on ollut aikanaan paikkansa, mutta olemme sukupolvi, jonka selviytymiseen tarkoitettu mentaliteetti on jäänyt sodan kokeneelta sukupolvelta elämään. Ei ihme, että niin moni kokee tänä päivänä riittämättömyyttä, yksinäisyyttä ja turhautumistakin. Elämää suoritetaan päivästä toiseen, vaikka olisi tärkeää välillä pysähtyä ja tunnustella, miltä omassa kehossa ja mielessä tuntuu.

Emme voi valita tunteistamme vain niitä, joita haluamme: kun tunneyhteys on auki, kaikki tunteet on otettava vastaan. Mutta kun antautuu vaikeina hetkinä surulle ja vihalle, aikanaan niiden takaa löytyvät myöskin toivo ja ilo. Kaikilla meillä on elämässä omat taistelumme, mutta aitoa onnea ei voi saavuttaa ilman kaikkein tunteiden, niiden ikävämpienkin, hyväksymistä osaksi elämää.

Tärkeintä ei ehkä siis olekaan se, mitä koemme, vaan se että pystymme hyväksymään kokemamme osaksi elämäntarinaamme. Täydelliseen elämään kun kuuluvat niin ne hyvät hetket kuin myös surullisetkin. Miksi sitten emme aina osaa tai uskalla antautua surulle silloin kun se olisi tärkeää? Varmasti osa syy on siinä, että emme löydä surullemme lohduttavaa syliä. Ihminen tarvitsee riittävän määrän rakkautta ollakseen heikko. 

Surun äärelle on siis tärkeää pysähtyä, jotta elämä voi taas jatkua. Se vaatii joskus vain sen yhden ihmisen, joka pysähtyy kuuntelemaan ja kysymään "mitä kuuluu?". 

Olisitko sinä tänään toiselle se ihminen?

Elämän rajallisuus

Ajattelin tulla teille lukijoille huikkaamaan, että täällä ollaan, mutta aion vielä pitää toisen viikon lomaa blogista elämäntilanteestani johtuen. Elämän päättyminen on aina pysäyttävää, mutta toisaalta tietoisuus elämän rajallisuudesta vapauttaa elämään.

If you found out you were dying, would you be nicer, love more, try something new?

Well, you are, we all are.

Sisustusmatkalla Tallinnassa

Sain ihanalta Lauralta kutsun lähteä päiväksi sisustusmatkalle Tallinnaan ja tulipa kyllä tällainen tyttöjen miniloma heti vuoden alkuun todellakin tarpeeseen. Laura kertookin tarkemmin postauksessaan kaikille Tallinnaan suuntaavilla hyviä shoppailuvinkkejä, joten kurkatkaapa sinne, mikäli haluatte kattavan kuvan Tallinnan sisustus- ja vaatetarjonnasta.

Kylmästä (hyrr) säästä huolimatta reissu oli todella onnistunut, sillä taxin käyttäminen on kaupungissa todella edullista. Piipahdimme niin trendikkään teollisuusalueen putiikeissa, vanhassa kaupungissa kuin myös Virukeskuksessa.

Tallinnan reissusta ostospuolella jäi mieleen ainakin nuorten designereiden käsityötuotteet ja korut, Diptique -kynttilät (joita myy Virukeskuksen Creme de la Creme), vanhan kaupungin Zizi-pellavatuotteet sekä laivan tax freestä -shoppailtu Balmainin kosmetiikka.

Paljon muutakin tarjontaa kaupungissa oli ja itse ainakin nautin kovasti tuosta vanhan kaupungin kauniista ympäristöstä tunnelmallisine ravintoloineen. Tallinna on mielestäni hengeltään todella eurooppalainen ja siellä tuleekin aina silloin tällöin piipahdettua. Ensi reissu tosin voisi näiden ugg-bootsien ja kerrospukeutumisen sijaan sijoittua vaikkapa kesälle?

Tuleeko teidän vierailtua usein Tallinnassa? Mikä on sinun paras vinkkisi Tallinnaan vaikka ensi reissua ajatellen?

Koruja

Ajattelin näin joulun jälkimainingeissa esitellä muutaman joululahjan, jotka minua odottivat kuusen alla aattona. Toi noh, molemmat oli sellaisia, joista olin miehelle vinkannut, joten tein hänen hommansa todella helpoksi. Tykkään erityisesti antaa lahjoja, mutta en voi kieltää, että ilahdun kovasti niiden saamisestakin! Ja jokaiselle miehelle tiedoksi, joka tätä postausta sattuu lukemaan: kun nainen toivoo lahjaksi ainoastaan läsnäoloa ja enemmän yhteistä aikaa, älä koskaan, missään olosuhteissa usko tätä lausetta.

Eteisen lipastoa koristaa nykyään kaunis kullattua metallia ja marmoria oleva koruteline, joita myy ainakin By The Way - sisustusliike. Edellinen korutelineeni jäi ison kokonsa vuoksi käyttämättä, joten tämä on ihan täydellinen yksilö itselle korujen säilytykseen. Olen korujen suhteen kohtalaisen minimalisti, joten tykkään pitää kaikkia suhteellisen helposti saatavilla.

Aikoinaan tupaantuliaislahjaksi saatu Iittalan lasikuutio kätkee sisäänsä kellot ja pienemmät korut, kuten sormukset, rannekorut sekä korvikset. Muutama ihana lisä koruvalikoimaan tulikin jouluna ja yksi niistä oli tuo mieheltä lahjaksi saatu Pernille Corydonin kaulakoru. Näitä myy ainakin Nougat -liike Helsingin keskustassa, mahdollisesti saa tilattua verkkokaupan puoleltakin.

Kullattua hopeaa oleva koru on siron yksinkertainen -juuri sellainen, josta pidän! Pernillen korut ovat muutenkin suosikkejani niiden yksikertaisuuden vuoksi, en tiedä oletteko vielä ehtineet vilkaista tämän tunnetun tanskalaisen suunnittelijan koruvalikoimaa?

Huomenna suuntaamme Lauran kanssa etelään blogimatkalle paukkupakkasia pakoon! Tunnelmia ja kuulumisia pääsee seuraamaan niin instagramin kuin instagam storiesien kautta, minne etelään sitä päädyttiinkään. ;)

Your greatness is not what you have, it is what you give

Tervetuloa vuosi 2017! On taas vuosikatsauksen aika. Olen kirjoittanut tällaisen postauksen blogini historian aikana joka vuosi ja kirjoituksen kautta on ihana muistella kulunutta vuotta, joskus kiitollisuudella ja joskus haikeudella. Olen myöskin valinnut jonkin teeman aina tulevalle vuodelle - teeman jota kohti haluan omaa elämääni viedä. Vuonna 2014 olin valinnut vuoden teemaksi rakkauden (Do all things with love), vuoden 2015 suuntana oli rohkeus (You deserve all things magic) ja tämän vuoden 2016 teemana oli armollisuuden ja läsnäolon voiman löytäminen takaisin hektiseen elämään (Life is what you make of it). Tarkoituksena ei ole niinkään uuden vuoden lupauksen tekeminen, vaan sen tarkastelu, että elänkö omien arvojeni mukaista elämää.

Voi olisipa hienoa kirjoittaa tähän kuinka olen löytänyt ihanan henkisen tasapainon ja armollisuuden itseäni kohtaan, elämä rullaa rauhallisen tasaisesti eteenpäin ja tulevaisuus vain odottaa unelmia puhkeamaan kukkaan -mutta ei! Tuntuu, että olen kiukkuisempi kuin koskaan (hui, parisuhde näyttää minusta sellaisia puolia, joita en edes kehtaa myöntää), elämä tuntuu pyörivän samaa ympyrää ja ennen kaikkea olen huolehtinut omasta hyvinvoinnista tämän kuluneen vuoden ajan aivan liian vähän. Hyvinvointi koostuu itselläni riittävästä tanssin, läheisten kanssa vaihdettujen hetkien sekä riittävän kevyen ravinnon pyhästä kolminaisuudesta. Jos totuus on lähempänä yksin tietokoneella vietettyjä herkutteluhetkiä, niin voin vain sanoa, että keho ja mieli pyytävät kovasti muutosta asiaan.

Erityisesti vuoden viimeiset viikot ovat olleet raskaita niin vähäisen valon, Maijasta koituneen huolestumisen sekä perheessä tapahtuneen poismenon johdosta. Vaikka kuolema on aina surullinen tapahtuma, laittaa se myös usein pohtimaan asioita suuremmassa mittakaavassa: mitä sinä haluaisit, että sinusta muistetaan? Kukaan ei varmasti tule huokailemaan hautajaisissa että "oh, sillä oli kyllä upeat kengät ja niin hienoja asetelmia kodissa." Ei, ne muisteltavat asiat ovat ihan jotain muuta. Ja jos totta puhutaan, tämä ajatus mylvii takaraivossani usein, mutta en ehkä muista aina elää konkretian tasolla tässä kohtaa arvojeni mukaisesti.

Olin varannut vuoden viimeiset päivät, arvatkaapa mihin? En todellakaan viime vuoden tapaan uuden vuoden vastaanottamiseen tyllihame päällä skumppalasi kädessä vaan surutyön tekemiseen. Tiedättekö, sellaiseen pyjamassa hengailuun, suklaan syömiseen ja surullisten biisien kuunteluun. Tuntuu, että olin kaiken elämässä viime aikoina tapahtuneen jälkeen juuri sellaisen uuden vuoden vieton tarpeessa.

Vaikka loppuvuosi onkin mennyt raskaissa merkeissä, kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon hienoja asioita, joita muistella. Varmasti yksi niistä merkittävämpänä on rakkaudelle antautuminen ja hyvän ihmisen rinnalle löytäminen. Voin sanoa, että hyväntahtoisen ja lämpimän miehen tapaaminen ei ollut kaikkien niiden reilun kolmenkymmenen tinder-treffien jälkeen itsestäänselvyys! Lisäksi kummityttöni Linnea syntyi ja pääsin toistamiseen suorittamaan ylpeän kummitädin virkaa.

Työrintamalla olin otettu, että sisustusapuani haluttiin toistamiseen asuntomessuille ja sain sisustettavaksi Seinäjoelle Lakkalakeus -kivitalon. Tämä upea talokaunotar kirvoitti myöskin blogini ensimmäisen videon. Videoita olisi tarkoitus tänä vuonna tuoda blogiin lisää, sillä niillä pystyy välittämään aivan toisenlaista tunnelmaa, mitä kuvilla ja tekstillä yhteensä.

Toinen ylpeyden aihe oli varmasti Anna-lehteen toteutettu juttusarja sisustusalan ammattilaisten kodeista. Lehtijuttu toi paineen laittaa kotia hieman valmiimmaksi ja varmasti yksi sisustuksellisesti merkittävimmistä hankinnoista oli kuvauksia ennen kotiin suunnitellut, valkoiset silkkitaftiverhot mustalla kanttauksella.

Toki myös Latino Show tanssin perättäinen Suomenmestaruus hopea jää tästä vuodesta mieleen. Meillä oli todella mahtava tanssiryhmä ja täytyy ehdottomasti myöntää, että tästä ryhmästä ajan puutteen vuoksi poisjääminen oli pitkään aikaan yksi vaikeimpia päätöksiä. Aktiivista tanssimista on todella kova ikävä ja tämän suhteen täytyy ehdottomasti tehdä tämän vuoden osalta muutos, sillä sieluni kaipaa tanssin tuomaa itseilmaisua.



Oman kodin sisustuksen kehittyminen oli varmasti myös tämän vuoden mieleenpainuvimpia asioita. Olen asunut nyt tässä kodissa kohta kaksi vuotta ja yhteenmuuton myötä sisustusta lähdettiin viemään hieman maanläheisempään suuntaan. Tuntuu, että se oma tyyli hienostuneen modernin ja tanskalaisen rennon sisustuksen välillä alkaa pikkuhiljaa löytymään. Tämä on ensimmäinen koti, jossa olen käyttänyt mustaa väriä sisustuksessa ja tuntuu, että se on tuonut tarvittavaa ryhtiä muuten niin vaaleaan kokonaisuuteen.



Olen viime aikoina pohtinut, mikä asia elämässäni tuottaa minulle parhaimman olon ja päädyin pohdinnoissani siihen, että se on muille hyvän olon tuottaminen. On se sitten oikeuden puolustaminen, ystävän huolen kuuntelu tai vanhalle ihmiselle oven pitäminen. Nämä ovat arkisia pieniä tekoja, joista tunnen hyvää oloa ja joiden tekeminen tuottaa hyvää olo myös muille. Halu tehdä hyvää muille lähtee kuitenkin aina omasta hyvästä olosta -siksi omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää.

Tuntuu, että olen jotenkin viime vuosina mennyt enemmän itsekeskeisempään suuntaan, mitä olen ollut pitkiin aikoihin ja nyt päätin, että ensi vuonna tähän asiaan tulee muutos. Vuoden 2017 teemaksi olenkin valinnut epäitsekkyyden, vaikka voisin tästä pohjustuksesta vetää senkin johtopäätöksen, että motiivini hyvän tekemiseen on itsekäs -saanhan siitä hyvän olon itsekin! Altruismi on kuitenkin yksi iso ihmisen toimintaa ohjaava tekijä ja mielestäni rakkaus kaikkea tuntevaa kohtaan tärkein asia elämässä. Aito onnellisuus kun ei synny siitä mitä me itse saamme, vaan siitä mitä voimme toisille antaa.

Tämä on siis tavoite vuodelle 2017, johon haluan tietoisesti pyrkiä. Tosin myös tässä asiassa on hyvä hakea sitä armollisuutta, sillä itsekkyyden ja epäitsekkyyden välillä tasapainoilu on usein haastavaa. On nimittäin todella tärkeää keskittyä myös omaan hyvään oloon, jotta on sitten muillekin annettavaa. Hyvä olo tulee mielestäni omien arvojen mukaista elämää elämällä ja sillä, että ympäröi itsensä hyvillä ihmisillä. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin viiden lähimmän ihmisen summa. 

Hyvän tekeminen puolestaan ei koskaan, missään olosuhteissa saa mielestäni olla ylhäältä päin katsovaa, säälivää heikompien auttamista. Se on tasavertaista toisen inhimillisyyden tunnistamista, myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan -oman itsensä tunnistamista toisen hädässä. Näiden sanojen myötä haluan toivottaa sinulle lukijani oikein antoisaa, armollista ja elämän täyteistä vuotta 2017! Toivotan sinulle voimia elää oman näköistä elämää, hyvinvointia ja tahtoa tehdä hyvää.

Do all the good you can

by all the means you can

in all the ways you can

in all the places you can

at all the times you can

to all the people you can

as long as ever you can.