Karma

Halusin kertoa täällä blogini puolella tarkemminkin kauneushoitola Karmasta, jonka olen löytänyt Töölöstä. Hoitola tarjoaa asiakkailleen sekä ripsienpidennyksiä että manikyyrejä ja pedikyyrejä. Karman omistaja Chi on todellinen ammattilainen työssään ja tekee kauneushoidot omistautumisella ja rakkaudella. Kynsihuollon yhteydessä ehtii aina käymään pitkät keskustelut kynsihoitajan kanssa ja halusin kerran jutella Chin kanssa hoitolan nimestä karmasta enemmänkin. Joogaohjaajakoulutukseni myötä karma -käsite on tullut tutuksi ja minua ovat aina kiehtoneet erilaiset uskonnot sekä niistä kumpuavat elämänfilosofiat.

Sanalla karma on monia merkityksiä ihmisten mielissä; milloin se nähdään negatiivisessa valossa, jolloin uskotaan että edellisessä elämässä tehneet pahat asiat ovat kohtalosi ja et voi näin ollen vaikuttaa elämäsi kulkuun. Chin näkymys karmasta pohjautuu kuitenkin buddhalaiseen katsantoon, jossa karma tarkoittaa ikuista elämänmatkaa itsesi kanssa. Se ei merkitse kohtaloa, vaan sitä voidaan nähdä enemmänkin tekoina ja syy- seuraus tyyppisenä ajattelumallina. Se on oman hyvän karman luomista hyvillä ja pahoilla teoilla. 

Positiiviset sekä negatiiviset toiminnat, ne molemmat jättävät jälkiä mieleemme. Negatiiviset vaikutelmat johtavat helposti seuraaviin negatiivisiin asioihin, sillä mielen sisällöllä on iso merkitys siihen, kuinka maailmaa koetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän ajatukset, teot, ja puheet kylvävät tulevien kokemustemme siemeniä. Toisin sanoen buddhalaisuudessa karma merkitsee vapautta, ja se antaa kaikille jokaisessa tilanteessa vapauden päättää omasta tulevaisuudesta. Elämä on siis meidän käsissämme.

Jos itsekin ihastuit Chin työnjälkeen, niin Kauneushoitola Karma tarjoaa blogini lukijoille -10% alennuksen uusista kynsistä mainitsemalla blogini nimen. Tarjous on voimassa 30.9 asti. Chin kalenteri on usein täynnä, joten aika kannattaa varata ajoissa. Erilaisiin kynsivaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä. Itse suosin usein kynsissä vaaleita nuden sävyjä sekä maltillisia koristeita.

Kauneushoitola Karman omistaja Chi uskoo, että positiivisella mielellä pääsee elämässä pitkälle, ja hyvä työ palkitaan aina tulevaisuudessa. Me kaikki kamppailemme jossakin elämänvaiheessa omien ongelmien ja vastoinkäymisten kanssa. Yksikin hymy, kuuntelevat korvat tai jopa hienot kynnet voivat pelastaa jonkun päivän. Tämän takia Kauneushoitola Karman tavoitteena onkin tarjota laadukkaan työn lisäksi myös positiivista energiaa kaupan päälle -ja sydämellisellä palvelullaan Chi on tässä mielestäni todella onnistunut!

Matkalla

Onko ulkonäköönsä panostava ihminen aina pinnallinen vai onko oman kauneuden vaaliminen sellainen asia, josta meillä naisilla, ja miksei miehilläkin on lupa nauttia? Onko huoliteltu ulkonäkö merkki joidenkin muiden arvojen tallomisesta tai ihmisen syvyyden poissaolollaan loistamisesta? Missä menee raja kohtuuden ja kohtuuttomuuden välillä kauneudenhoidossa, mikä on enää itsensä rakastamista ja mikä oman sisäisen itsetunnon vaillinaisuuden pönkittämistä? Mielestäni tämän asian suhteen, kuten myös monen muunkin, on oleellista tasapaino. Ei ole mielestäni kohtuullista laiminlyödä omaa hyvinvointiaan ja ulkonäköään, mutta kertoo ihmisestä myös valitettavan paljon, jos omistaa elämänsä pelkästään ulkoisen minän kehittämiselle.

Sosiaalinen media palvelee montaa asiaa, mutta siitä on myös muodostunut nykypäivänä varsinainen selfieiden ja ulkoisen minän alttari, joka helposti vie omaa identiteettiä rankentavaa nuorta kohti vääristynyttä maailmankuvaa. Se asettaa paineita todellisuudesta, jota ihaillaan, mutta jota ei ole. Ihana parisuhde, menevä ystäväporukka, kaunis koti, hulppeita matkoja. Kuvien takana on kuitenkin myöskin aitoja ihmisiä, riitoja, sotkuisia nurkkia sekä liian pitkiä työpäiviä. Kyvyttömyyttä olla läsnä sille rakkaimmalle, haiseva roskapussi eteisessä, mahdottomalta tuntuvia deadlineja ja iso asuntolaina. En väitä olevani täysin tämän ulkopuolella, ihminen kun olen itsekin. Elämänkokemukseni myötä osaan kuitenkin pohtia omaa toimintaani ja suhtautumista asiaan,valitettavasti tällaisia välineitä kyseenalaistamiseen ei monilla nuorilla ole.

Kun elämää katsoo kokonaisuutena, näkyvien puolien rinnalla on vähintääkin yhtä tärkeää henkisen pääoman kehittäminen -Tommy Hellsteniä lainatakseni, jos haluaa elää hyvän elämän, on elettävä syvä elämä. Olen todella kiitollinen, että aikanaan elämän kriisien keskellä en lähtenyt päivittämään selfiekeppiäni, vaatekaappiani tai huuliani suuremmaksi ulkoisen hyväksynnän toivossa, vaan rakentamaan vahvempaa itsetuntoa sisältäpäin joogan, meditaation ja itsetutkiskelun avulla. Esteettisten asioiden ihaileminen, arkipäivän kauneus ja sen tuomat pienet ilot, tulevat ne sitten uudesta huulipunasta tai kauniista sisustustyynystä, tulevat aina olemaan osa elämääni ja hyvä niin. Kyse ei ole täydellisyyden tavoittelusta, vaan elämän monisävyisyydelle avautumisesta. Henkinen tie kun ei sulje pois suhtautumista kauneuteen elämää rikastuttavana tekijänä, päinvastoin.

Kuten muissakaan asioissa, ei tässäkään tasapainoilussa tulla valmiiksi. Elämä heittää aina eteen uusia haasteita, onnistumisia, kriisejä ja aiheita pohdinnoille, joiden kautta tarvitsee taas peilata, elänkö oman näköistä elämää ja olenko matkalla oikeaan suuntaan. Matkalla. Se on mielestäni hyvä sana, sillä se mahdollistaa tietyn nöyryyden omaa keskeneräisyyttä kohtaan. Ja mahdollisuutta valita se toinen polku, jos nykyinen ei tunnukaan enää omalta.

Uusi rakkaus

Siinä se on, uusi rakkaus. 

Toiset rakastuvat vuodesta toiseen erilaisiin laukkuihin tai kenkiin, omia heikkouksia ovat kauniit valaisimet sekä tuolit. Itsellä ei tuolien suhteen ole kuitenkaan mitään keräilyhammasta, vaan olen aina aika ajoin luopunut joistakin tuoleista saadakseni uuden ihastuksen tilalle. Blogin puolella ovat vilahtaneet niin Panton-tuoli, Ghost-tuoli, Carl Hansenin Y-tuoli, Tolix-tuoli sekä myöskin Fritz Hansenin PK22-tuolit. 

Kuten aikaisemmin ilmoitinkin, suunnittelin ruokapöydän pitkään palvelleiden Vitra-tuolien uusimista Carl Hansenin Wishbone tuoleihin, mutta päädyinkin loppujenlopuksi mustaan hevoseen, eli Formen kautta tilattuun Ton -tuoliin rottinki-istuimella ja käsinojilla. Ratkaisua puolsi hinnan lisäksi se, että tamminen tuoli ei olisi erottunut niin hyvin tammilattiasta ja musta tuoli tuo kaivattua särmää muuten vaaleaan tilaan. Ton tuoli on kaunis klassikko, jonka ajaton muotoilu on ihastuttanut jo vuosikymmenten ajan. Nyt pohdittavaksi jääkin, että tuleeko loput ruokapöydän tuolit olemaan samaa vai lisäänkö joukkoon kaksi samanlaista valkoista?

Sitten tähän loppuun oli tarkoitus vinkata bloggaajakirppiksestä, mutta harmikseni oma osallistuminen jääkin väliin lomalla alkaneen flunssan pitkittymisestä. Käykää kuitenkin huomenna Hietalahden kirpputorilla katsomassa, mitä ihanaa Char & The Cityllä, Adalmina's secretillä ja  Teljänneidolla on myynnissä, sieltä saattaa löytyä aikamoisia aarteita! Ajattelin kuitenkin nyt sitten laittaa tavaroita myyntiin Huutonettiin, joten niitä tulossa sinne lähipäivinä!

Minilomalla Haikon Kartanossa

Tänään olisi paluu takaisin töiden pariin, mutta piipahdetaan ensin kierroksella Haikon maisemissa. Lomani ehkä yksi merkityksellisempiä hetkiä oli parin päivän vierailu upeassa Haikon Kartanossa. Miehen työn luonteen vuoksi ainoastaan muutaman päivän reissut olivat tällä kertaa loman aikana mahdollisia, joten tämä oli tilaisuus lähteä Haikon maisemiin nauttimaan historiallisesta tunnelmasta.  Haikon kartano sijaitsee lähellä Porvoota, joten pääkaupunkiseudulta sinne hurauttaa reilussa puolessa tunnissa. Porvoosta olen kirjoittanut täälä blogissa aikaisemminkin, sillä se on ehdottomasti yksi lempipaikkojani kesällä.

Majoituimme vierailun ajaksin kartanon puolelle sviittiin, josta oli upeat maisemat aina merelle asti. Kiireinen vuosi oli vaatinut veronsa ja tuntui aivan mielettömän ihanalta päästä valmiisiin pöytiin rentoutumaan sekä nauttimaan uusitusta kylpyläosastosta. Spa-puolelle on rakennettu usean erilaisen altaan lisäki neljä erilaista saunaa ja halutessaan siellä voi myöskin ottaa erilaisia hoitoja poreissa istumisen lisäksi. Itseä houkutti kovasti Haikon kartanon tunnettu huippukylmähoito, josta on koettu olevan apua lihassärkyihin. Tätä ei ehditty nyt kuitenkaan tällä kertaa testaamaan, mutta muuten olo oli todella virkistynyt parituntisen kylpylähetken jälkeen. Miten vesi onkin niin rauhoittava elementti? Tuntui kuin vuoden kiireet olisivat suorastaan sulaneet altaisiin.

Kartanovierailuun päätti näyttävä buffet-aamiainen kuohuviineineen. Nautimme aamiaisen keltaisen salin puolella ja tuntui oikein prinsessakohtelulta, kun kahvikin kaadettiin pöytään. Tämä reissu oli taas jotenkin hyvä muistutus itselle siitä, että aina ei tarvitse lähteä pitkälle reissulle, tai edes ulkomaille päästäkseen irti arjesta.

Joten jos yhtään tuntuu siltä, että syksy ahdistaa tai arki painaa päälle, niin voin kyllä lämpimästi suositella Haikon Kartanoa pieneen minilomaan. Itse ihastuin kyseiseen paikkaan niin, että rupesin jo suunnittelmaan häitä sinne. Häitä? Wait a minute, en siis ole lähiaikoina menossa naimisiin, mutta ainahan sitä saa haaveilla eikö? ;)

All good everything

Täällä sitä taas ollaan, toivottavasti sielläkin? Loma alkaa pikkuhiljaa olla takanapäin ja askel on himpun verran kevyempi -tosin, toivun parhaillaan aikamoisesti flunssasta, jonka varmaan nappasin (usean muun tapaan) viikon takaisilta Flow-festareilta. Nykyään onneksi osaan kuitenkin suhtautua sängynpohjalla makoiluun siten, että se on joskus tarvittava pysähtymishetki miettiä omaa elämää hieman syvemminkin, sen hetkisten voimien mukaan tietysti. Tällä kertaa flunssalukemiseksi löytyi Tommy Helstenin Elämän paradoksit, josta otteita ja ajatuksia laitoin teille lukijoille Snapchatin kautta enemmänkin (InspiredbyloveS).

Kesälomallani sain kutsun Flow-festereille, mutta ensimmäinen ajatus, joka heräsi oli, että olenko tarpeeksi cool näille festareille. Kysyin mieheltä, voiko sinne mennä kynähameessa ja korkkareissa, jotka olivat enemmän omaa tyyliä kuin boheemi katulook. Ennen festareita tuli haettua pyöreät aurinkolasit sekä hiuskoriste, jotka päässä koin näyttäväni 70-luvun hipiltä. Yes, I am all set to be one of the cool kids.

Pyöreät lasit löysivät tiensä loppujen lopuksi miehen päähän ja rehellisesti sanottuna festarit tuli vietettyä lähinnä samppanjalasi kädessä kuulumisia vaihdellen trip-hop bändien sijaan. Kuitenkin ilta oli oikeinkin onnistunut ja vauhdikas, vaikka musiikkitarjonta ei oikein itseeni iskenytkään!

Festarilookin muodosti Bubbleroomin Dasha-tunika sekä ylipolvensaappaat (vastaavat), joskin saappaiden yhdistäminen kesähepeneisiin toi aavistuksen epävarmuuden tunteen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta. Ilmojen puolesta tämä kyllä oli kuitenkin hyvinkin onnistunut valinta, sillä lämpötila lähenteli varmasti vain muutamaa astetta päivän taittuessa illaksi.

Flow oli festivaalialueena mielestäni todella kaunis, kun illan hämärtyessä useat valot syttyivät ja loistivat kilpaa laskevan auringon kanssa. Myös ruoka oli mainitsemisen arvoista, sillä kojuista pääsimme maistamaan nyt niin ajankohtaista nyhtökauraa. Nahkatakin lisäksi tunnelmaa lämmitti kuohuhuoma ja myös maaiman komein mies, joten asiat taisi olla aika kohdallaan, all good everything.

// Summer bites from Flow festival.

Lomalla viimeinkin

Tuntuu, että kesä on mennyt yhdessä sujauksessa, sillä rehellisesti sanottunu olen ehtinyt tekemään lähinnä töitä. Kun työ ja vapaa-ajan intohimo sekoittuvat keskenään, on joskus vaikeaa vetää rajaa näiden kahden välillle. Pitkään ajattelin, että hyvin tässä jaksetaan ja kohta on loma, mutta toissapäivänä jäädessäni lomalle purskahdin itkemään kukkakaupassa, koska myyjä antoi minulle takahuoneesta paremman hortensian mitä itse valitsin. 

Siinä kohtaa taas ymmärsin, miten olen aivan liian vähän muistanut kuunnella kehoani ja mieltäni, jotka monessa kohtaa ovat huutaneet lepoa. Valitettavasti voin myös sanoa, että lähipiirissä oma stressikiukkuinen olemukseni on varmasti huomattu, sillä en ole kovin hyvä sitä peittelemään. Ja jos en ole kiukkuillut, olen vain ollut hirveän välinpitämätön lähelläni olevien ihmisten suhteen. Nämä ovat toki kuormituksen keskellä inhimillisiä piirteitä, joskin sellaisia, joita on itsessä välillä vaikea hyväksyä.

Ajattelin siis nyt pitää pariviikkoisen lomani mittaisen blogitauon. Toivottavasti lepo tekee hyvää ja antaa ehkä positiivista etäisyyttä asioihin. Välilä mietin, onko tällaiset tekstit blogiini sopivia ollenkaan, kun tässä mennään kuitenkin tyynyjen pöyhintää ja kuohuviiniä syvemmälle. Olen kuitenkin kokonainen ihminen omine epätäydellisyyksineen ja haluan, että se kokonainen ihminen näkyy myös täällä blogissa. Kaiken tämän takana on kuitenkin tahto tehdä ja hoitaa asiat hyvin, vaikka joskus voisikin vaan lakata vaatimasta itseltään liikoja ja todeta, että riittävän hyvä riittää.

Peace and love. Muistakaa pitää huolta läheisistä, ja ennen kaikkea itsestänne.

Viimeistä päivää asuntomessuja

Tänään käynnistyi viimeinen päivä, kun on mahdollisuus piipahtaa asuntomessuilla. Itse pääsin kiertämään messuja paremmalla ajalalla vasta viime viikolla ollessani valaistusyritys Winledin vieraana Seinäjoella. Majoituimme reissun ajaksi joen rannalla sijaitsevaan hotelli Sorsanpesään, jonka linjakas Kelly Hoppen tyylinen sisustus miellytti silmääni kovasti (klik).

 Sisustamani Lakkalakeuden valaistuksestahan vastasi irtovalaisimia lukuunottamatta juuri Winled ja heidän ideasta syntyi mm. tuo ledinauhoin viimeistelty rimakatto, joka on herättänyt messuilla paljon kiinnostusta. Hyvä valaistus oli suuressa roolissa kohdetta suunniteltaessa, vaikka ikkunoista tulviikin paljon luonnonvaloa. Kohteessa oli käytetty paljon epäsuoraa valoa sekä valotehosteita mm. portaissa ja keittiössä. 

Kaikki valo pyrittiin saamaan yhtä valkoiseksi, jotta tilaan syntyisi raikas ja yhtenäinen vaikutelma. Myös irtovalaisimiin hankittiin samaa valon sävyä toistavat polttimot.

Talon terassilla aamupalapöytänä ollut Calligarisin Cocktail -pöytä Skin-tuoleilla vilahti omallakin parvekkeella hetki sitten ja yksinkertainen muotokieli vain puhuttelee kovasti.

Muista kohteista mainittavia oli erityisesti Talo Riihi, jonka yksinkertainen arkkitehtuuri miellytti silmää. Erityisesti allaselementti sekä kaunis ulkoterassi jäivät tästä kohteesta mieleen.

Myös Helena Karihtalan sisustama Pohjanmaa oli taidokkaasti toteutettu, joskin omaan makuuni hieman yksinkertaisempi tyyli puhuttelee. Elämänmakuisuus, tummat sävyt sekä Carl Hansenin veistokselliset design-huonekalut olivat varmasti tämän kohteen parhainta antia!

Talo Kotolasta jäi mieleen runsas puunkäyttö, luonnonläheisyys sekä tämä upea betoninen kylpyhuone. Turhat kikkailut on jätetty sikseen ja yksinkertaiset pinnat antavat tilaa hengittää.

Lempikohteekseni muodoistui kuitenkin messuilla Ulla Koskisen stailaama Koskela, jossa tietty sisustuksen ilmavuus sekä talon arkkitehtuuriin sopivat huonekaluvalinnat puhuttelivat kovasti. On taito luoda minimalistinen kokonaisuus, joka ei kuitenkaan ratsasta kodikkuuden kustannuksella. Tältä naiselta minulla on vielä paljon opittavaa!

Ensi vuonna suunnataan asuntomessujen osalta sitten Mikkeliin ja jää nähtäväksi, pääsenkö taas toteuttamaan messukohteen!

Saatteko te lukijat paljon inspiraatiota sisustukseen asuntomessuilta? Mikä oli oma suosikkikohteesi tänä vuonna?

Some people call it manicure, I call it therapy

Olen Instagramin puolella useaan kertaan jo vilauttanutkin ihan mielettömiä kynsiä, jotka on loihdittu mulle viimeisen kolmen kuukauden ajan Kauneushoitola Karmassa. Hoitola on hyvällä paikalla Töölössä ja palvelu sekä työn laatu ihan ylivertaista! Ja mites noi koristeet sitten? En ole tuollaisia rusetteja ennen kynsissä nähnytkään, niin pakkohan ne oli testata. Karma ja yrityksen filosofia saa ihan oman esittelypostauksensa, mutta ajattelin etukäteen jo vinkata, että blogini lukijat saavat -10% alennusta uusista kynsistä mainitsemalla mun blogini nimen. Itselle on ainakin tärkeää, että kynsihuoltajan kanssa on kiva jutella ja sydämmellinen liikkeen pitäjä on mitä parhainta rupatteluseuraa koko parituntisen ajan. Sanokaa mitä sanotte, mutta terapiaa parhaimmillaan. ;)