Tänään juhlitaan äitejä. Äitiyteen liittyy paljon tunteita, lämpöä, hellyyttä ja rakkautta, mutta sitten myös niitä vaietumpia, joista Maaret Kallio hyvin kirjoitti. Koska äitisuhteemme on elämäämme eniten määrittävä suhde, olen itsekin pohtinut ja työstänyt paljon saamaani äitiyttä ja sitä, millainen äiti toivottavasti saan aikanani olla.
Olen pohtinut sitä, vaatisinko lapseltani paljon, niinkun minulta on aikoinaan vaadittu, vai riittäisikö riittävän hyvä. Olen miettinyt, pystyisinkö tarjoamaan tasapainoa ja turvaa, jos itsekin vielä ajaudun kauhuskenaarioihin pienistäkin vastoinkäymisistä. Olen jopa punninnut, olisiko minusta äidiksi – pystyisinkö vastaamaan toisen tunteisiin, pitämään huolta ja asettamaan toisen tarpeet täysin omieni edelle.
En usko, että äitiyttä pystyy petaamaan valmiiksi taikka suorittamaan, vaan se on prosessi, johon kasvetaan. Toki toivon, että jos joskus se päivä koittaa, että minulla tarpeeksi hyvä turvaverkko johon tukeutua äitiyden haasteiden keskellä sekä tarpeeksi myötätuntoa omaa keskeneräisyyttä kohtaan.
Mutta tänään juhlitaan äitejä ja äitiyttä, jota meistä jokaisesta varmasti löytyy, oli lapsia tai ei. Katetaan pöytä kauniiksi, haetaan kukat maljakkoon ja laitetaan pakastecroisantit uuniin – koska tarjoiluissakin saa riittää riittävän hyvä. Sytytetään kynttilä ja nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta.
Oikein ihanaa äitienpäivää!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti