Käymme yhdessä ain

Rentotumisviikko päättyy ansaitusti kahteen todella voimakkaasti hyvinvointiin vaikuttavaan asiaan: avun vastaanottamisen taitoon sekä matkailuun. Nämä kaksi tekijää ovat itsellä oleellinen osa rentoutumista, sillä me tarvitsemme toinen toisiamme ja on todella tärkeä taito ottaa apua vastaan. Matkailu puolestaan irrottaa arjesta ja avaa uusia näkökulmia elämään - kaikkea seikkailua unohtamatta!

Koska meillä on suomalaisilla on pitkään ollut vallalla itsepärjäämisen kulttuuri, avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen on kovin hankalaa.  Koen, että apua kyllä mielellään annetaan ja aina kun sitä pyytää, sitä myös saa. En oikein aina ymmärrä, miksi avun pyytäminen tai saaminen olisi jotenkin heikkouden merkki - olemme kuitenkin täällä toisistamme riippuvaisia. 

Avun vastaanottaminen vaikeus on asia, joka liittyy kiinteästi itsensä rakastamiseen. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen hyvällä omalla tunnolla, kohteliaisuuksista iloitseminen sekä levon salliminen itselleen ovat esimerkkejä tilanteista, joiden vastaanottaminen käy hyvän omanarvontunnon omaavalta ihmiseltä luonnostaan. Mitä enemmän uskoo olevansa hyvien asioiden arvoinen, sitä paremmin sallii hyvän tulevan elämään.

Apu voi olla pyyteetöntä läheisiltä saatua tai sitten ihan konkreettista palveluiden hyödyntämistä, kuten vaikka siivouspalvelulla elämän helpottamista. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, yksi tärkeä osa arkeani on ollut rosen-terapian käyttäminen tunnelukkojen avaamiseksi. Rosen-terapiasta pääset tarkemmin lukemaan täältä. Lyhykäisyydessään kyseessä on terapiamuoto, joka näkee kehon ja mielen yhteyden: jokin vaikea tilanne elämässä on saattanut jäädä tunnelukoksi kehoon ja näin ollen tämä lukko vaikuttaa negatiivisesti elämään, aiheuttaen esimerkiksi kipuja, sairauksia, voimakasta stressiä tai vaikkapa itselle haitallisiin ihmissuhteisiin ajautumista. Tunnereaktioiden pidättäminen johtaa kehon jännittymiseen, elinvoiman kulumiseen sekä vieraantumiseen todellisesta itsestään - ja näin ollen myös toisista ihmisistä.

Terapian kokonaisvaltaisuus sopii hyvin itselle, sillä olenhan jo joogaohjaajakoulutuksessa oppinut hurjasti keho-mieliyhteydestä. En esimerkiksi pidä koskaan selkäkipuja pelkkinä selkäkipuina, vaan yritän katsoa sen taakse -mitä tunnetta pidän sisälläni, joka saa selkäsäryn aikaan. Näiden asioiden työstämisessä rosen-terapia on minulle ollut avain kaikkeen siihen hyvään, jota elämääni ole saanut ja jonka olen uskaltanut ottaa vastaan.

Myös matkailu on itselle tärkeä tapaa päästää irti ja antaa arkisten kiireiden sekä velvollisuuksien kadota mennessään. Sen lisäksi, että matkailun kautta saa uusia kokemuksia, on matka mahdollisuus myös pysähtymiseen, suvaitsevaisuuden lisäämiseen sekä ehkä jopa myös henkiseen kasvuun. 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, edes Suomea pidemmälle, niin voi jo päästä matkailun makuun. Mökkireissu, hotelliyö, miniloma kylpylässä.. mikä vain reissu, joka sopivasti rikkoo arjen ja vie ajatuksia muualle.

Vaikka toki miellään sitä aina mahdollisuuksien mukaan tekee pidemmän reissun, minilomien arvostus on omissa silmissä viime aikoina kasvanut hurjasti. Jos loman viettää kotona, tulee helposti kaivettua läppäri esiin, ihan vähän vain kurkauttua sähköposteja sekä huomaa toistavansa samoja arjen rutiineja.

Matkailusta puheenollen, täällä pyykkikone laulaa viimeisiä reissuvaatteita ja huomenna suuntaa lentokoneen nokka kohti M a d e i r a a! Tarkoituksena on viettää loma, johon sisältyy niin luonnossa vaeltamista, delfiinisafaria sekä kylpylähotellissa rentoutumista. Blogi hiljeneekin viikoksi, mutta lomakuulumisia pääsee seuraamaan niin Instagramin kuin IG-storiesienkin puolella. Uskoisin, että tiedossa on todella unohtumaton reissu!

Ja vihdoin pääsen myös paljastamaan Elämyslahjojen arvonnan voittajan. Voittaja löytyi nimerkillä "Hansku" - olen välittänyt tietosi eteenpäin lahjakortin vastaanottamiseksi. Paljon onnea!