2016/08/28

Matkalla


Onko ulkonäköönsä panostava ihminen aina pinnallinen vai onko oman kauneuden vaaliminen sellainen asia, josta meillä naisilla, ja miksei miehilläkin on lupa nauttia? Onko huoliteltu ulkonäkö merkki joidenkin muiden arvojen tallomisesta tai ihmisen syvyyden poissaolollaan loistamisesta? Missä menee raja kohtuuden ja kohtuuttomuuden välillä kauneudenhoidossa, mikä on enää itsensä rakastamista ja mikä oman sisäisen itsetunnon vaillinaisuuden pönkittämistä? Mielestäni tämän asian suhteen, kuten myös monen muunkin, on oleellista tasapaino. Ei ole mielestäni kohtuullista laiminlyödä omaa hyvinvointiaan ja ulkonäköään, mutta kertoo ihmisestä myös valitettavan paljon, jos omistaa elämänsä pelkästään ulkoisen minän kehittämiselle.


Sosiaalinen media palvelee montaa asiaa, mutta siitä on myös muodostunut nykypäivänä varsinainen selfieiden ja ulkoisen minän alttari, joka helposti vie omaa identiteettiä rankentavaa nuorta kohti vääristynyttä maailmankuvaa. Se asettaa paineita todellisuudesta, jota ihaillaan, mutta jota ei ole. Ihana parisuhde, menevä ystäväporukka, kaunis koti, hulppeita matkoja. Kuvien takana on kuitenkin myöskin aitoja ihmisiä, riitoja, sotkuisia nurkkia sekä liian pitkiä työpäiviä. Kyvyttömyyttä olla läsnä sille rakkaimmalle, haiseva roskapussi eteisessä, mahdottomalta tuntuvia deadlineja ja iso asuntolaina. En väitä olevani täysin tämän ulkopuolella, ihminen kun olen itsekin. Elämänkokemukseni myötä osaan kuitenkin pohtia omaa toimintaani ja suhtautumista asiaan,valitettavasti tällaisia välineitä kyseenalaistamiseen ei monilla nuorilla ole.


Kun elämää katsoo kokonaisuutena, näkyvien puolien rinnalla on vähintääkin yhtä tärkeää henkisen pääoman kehittäminen -Tommy Hellsteniä lainatakseni, jos haluaa elää hyvän elämän, on elettävä syvä elämä. Olen todella kiitollinen, että aikanaan elämän kriisien keskellä en lähtenyt päivittämään selfiekeppiäni, vaatekaappiani tai huuliani suuremmaksi ulkoisen hyväksynnän toivossa, vaan rakentamaan vahvempaa itsetuntoa sisältäpäin joogan, meditaation ja itsetutkiskelun avulla. Esteettisten asioiden ihaileminen, arkipäivän kauneus ja sen tuomat pienet ilot, tulevat ne sitten uudesta huulipunasta tai kauniista sisustustyynystä, tulevat aina olemaan osa elämääni ja hyvä niin. Kyse ei ole täydellisyyden tavoittelusta, vaan elämän monisävyisyydelle avautumisesta. Henkinen tie kun ei sulje pois suhtautumista kauneuteen elämää rikastuttavana tekijänä, päinvastoin.


Kuten muissakaan asioissa, ei tässäkään tasapainoilussa tulla valmiiksi. Elämä heittää aina eteen uusia haasteita, onnistumisia, kriisejä ja aiheita pohdinnoille, joiden kautta tarvitsee taas peilata, elänkö oman näköistä elämää ja olenko matkalla oikeaan suuntaan. Matkalla. Se on mielestäni hyvä sana, sillä se mahdollistaa tietyn nöyryyden omaa keskeneräisyyttä kohtaan. Ja mahdollisuutta valita se toinen polku, jos nykyinen ei tunnukaan enää omalta.

Share:

8 kommenttia

  1. Voi miten hyvä kirjoitus, tämä kiteyttää niin monia keskusteluita niin hienosti.. Pidän näistä syvällisistä pohdinnoistasi myös täällä blogissa, lisää näitä kiitos :D

    VastaaPoista
  2. Viisaita ajatuksia <3
    Itsekin ehtinyt pohtia monenlaista ja mitä enemmän ikää on tullut sitä on tajunnut kaiken rajallisuuden. Elämä on nyt tässä näin, tänään ja nyt. Ei sitten, joskus, ehkä, mutta, kun... Ei sellaista täydellistä päivää tulekaan, jolloin ei olisi mitään muutettavaa ja huonoa. On vaan tämä hetki ja siitä olisi tehtävä elämisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! On hyvä pysähtyä joskus pohtimaan, ainakin mieluummin kuin jatkaa eteenpäin ja mennä sitten väärään suuntaan! Täydellistä kokonaista päivää, viikkoa, vuotta tai elämää meille kenellekään tuskin suodaan, mutta on mahdollista poimia niitä hyviä juttuja, joiden varjolla sitten jaksaa niitä huonompiakin asioita!

      Poista
  3. Amen! Viisaita sanoja, joista jokainen on niin totta. Hyvä, että lähdit kokoamaan itseäsi sisältäpäin, se oli oikea ratkaisu, josta nyt voit kerätä hedelmät. Nautitaan elämän pienistä asioista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ja onneksi näin! Voisi olla, että aika erilainen tie olisi muusta vaihtoehdosta tullut...

      Poista
  4. Vahvuutta on tunnistaa heikkoutensa; suuruutta on tunnustaa pienuutensa. Elämä on matka, joka alkaa sisältäpäin. Se vaatii rehellisyyttä itseltään ja uskollisuutta valinnoilleen. Luota siipiisi, ne kantavat!

    VastaaPoista

© INSPIRED BY LOVE | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig