 |
| Camilla Bloom Photography |
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Ote runosta Hymyilevä Apollo, Eino Leino
Satuimme Camillan kanssa kuvaamaan tässä pari viikkoa sitten yhden lempirunoilijani, Eino Leinon patsaan vieressä. Olin nuorempana varsinainen runotyttö, kirjoitin runoja ihan kirjaksi asti. Kun muut esitelmöivät ylä-asteella lempiasiostaan skeittauksen tai muun vastaavan muodossa niin itse fiilistelin luokan edessä Vesa-Matti Loirin tulkintoja Eino Leinon runoista. Herkkyys on aina ollut iso osa minua, mutta tein pitkän tien itseni kanssa että hyväksyin sen positiiviseksi osaksi persoonaani. Kovia arvoja painottavassa maailmassa pienestä innostuminen, herkästi nauraminen ja helposti vaikkapa suurista väkijoukoista kuormittuminen mielletään enemminkin naiviudeksi ja heikkoudeksi, kuin viisaudeksi ja vahvuudeksi. Herkkyys on kuitenkin lahja nähdä kauneutta, taitoa liikuttua hienovaraisesta hyvästä ja pahasta, sekä kykyä poimia sanattomia viestejä tilanteista. Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt elämässä sen polun, jolla pääsin valjastamaan herkkyyteni ammatiksi asti.
// Black & White and some finnish poetry.
Olipa kiva postaus, tässä on pala sitä Sannaa, josta olen niin kiitollinen, että elämääni tupsahdit noin vuosi sitten! Kiitos siitä <3
VastaaPoistaIhana Jessica <3
PoistaVoi Sanna, en osaa tarpeeksi hyvin kertoa, kuinka sanasi tässä tekstissä koskettivat. Voin samaistua täysin ajatuksiisi. Olen itsekin erittäin herkkä luonne ja varsinkin teininä pidin sitä todella nolona, kun kaverit ympärillä olivat niin "cooleja" ja "matchoja". Sain välillä myös kuulla, kuinka herkkyyteni ei olisi hyvä asia mutta en koskaan ymmärtänyt miten voisin muuttaa tämän luonteenpiirteeni - vaikka yritin! Parin viime vuoden aikana olen ymmärtänyt herkkyyteni olevan todellisuudessa vahvuus tehden minusta sellaisen kuin olen.
VastaaPoistaMulla oikeasti nousi kyyneleet pohdinnoistasi. Kiitos rehellisyydestäsi ja terveestä esimerkistäsi. Mä olen tosi iloinen, että olen löytänyt blogiisi. <3
Olipa niin kauniisti sanottu!! <3 Ihan mieletöntä jos tekstilläni oli tuollainen vaikutus. Rehellisyys on usein vaikeaa, varsinkin itseä kohtaan. Olen itsekin kuullut monesti, kuin minun pitäisi kovettua ja tiettyyn rajaan ymmärränkin sen, että jos on aivan aina auki herkkyytensä kanssa niin voi olla hyvin rankkaa itselle. Kuitenkaan en näe että kovettuminen on ratkaisu, mutta itseä saa ja pitää suojella kyllä. Olen kehittänyt tässä vuosien varrella sellaisen alteregon suojaamaan itseäni, joka puhuu tosi suoraan ja suojelee sitä mun herkkää puolta :D
Poista