Ajatuksia yrittäjyydestä

Vietimme pari päivää sitten Fiskarsin Ruukissa kauniissa, joskin kylmissä tunnelmissa Sisustustoimittajien kesäpäivää. Paikalla oli sisustustoimittajien ja meidän muutaman bloggaajan lisäksi näytteilleasettajia ja esillä uutuuksia aina pellavatekstiileistä takkoihin ja äänentoistojärjestelmiin. Pääsimme nauttimaan Puimalan kauniista puitteista, ammattiluennoista ja live-musiikista sekä herkuttelemaan niin Smegin brunssilla, grillissä valmistetuilla hampurilaisilla kuin myös Kolmen kaverin jäätelöllä.

Tähän kohtaan varmaan tekeekin mieli kysyä, mitä sisustusbloggaaja tekee ammattitoimittajien kesäpäivillä? Asia kun ei ole enää tänä päivänä niin mustavalkoinen, sillä monet meistä bloggaajista tekevät toimituksellista sisältöä lehtiin ja myöskin toisinpäin, toimittajat kirjoittavat omia blogeja. Vaikka bloggaajan työtä usein vähätellään, kyseessä on nykyään kuitenkin ihan oikea, jopa täyspäiväisesti työllistävä ammatti. Bloggaaja on ikäänkuin oman mediansa päätoimittaja, valokuvaaja, sisällöntuottaja, konseptoija, it-tuki, projektipäällikkö ja usein myös mediamyyjä – aikamoinen kattaus erilaisia taitoja, jos minulta kysytään!

Itsellä on täyspäiväistä yrittäjyyttä takana nyt parisen kuukautta ja halusinkin hieman jakaa teidän kanssa kaikkea, mitä yrittäjyys on tuonut tullessaan. Vaikka olen tehnyt yrittäjänä töitä sivutoimisesti jo usean vuoden ajan ja päätyötäkin yrittäjämäisesti (provisiopalkalla) yli vuosikymmenen, on kokonaan yrittäjäksi heittäytyminen sitten kuitenkin ollut aivan eri juttu. Siitä huolimatta, että töitä on ollut alun odotuksia enemmän, ajoittain tuntuu kuin eläisin jossain tunteiden vuoristoradassa, jossa pienikin pettymys suistaa fiilikset jyrkkään laskuun ja onnistuminen puolestaan saa nopeasti tuulettamaan ja miettimään, että mistä tässä oikein aikaisemmin olinkaan huolissaan. 

Se, mikä oikeastaan eniten tuli yllätyksenä, oli se millaisia töitä minulle on tarjottu. Luulin tosiaan perustavani sisustussuunnittelutoimiston ja tekeväni sivutyönä blogia sekä sosiaalisen median konsultointia. Kuitenkin markkinat näyttävät päättävän, mihin osaamistani halutaan eniten ja olenkin päässyt tekemään niin suurempien yritysten sisällöntuotannonprojekteja, mainosstailauksia, kaupallisia blogiyhteistöitä, toimituksellisia projekteja lehtiin sekä mm. äiti-lapsi-kuvauksen. Töiden laajuus on yllättänyt itsenikin positiivisesti ja olen ollut tästä alusta, kaikesta epävarmuuden tunteista huolimatta, todella innoissani! 

Koen, että yrittäjyys on opettanut vastuunkantoa ja kärsivällisyyttä - varsinkin tuon kärsivällisyyden kanssa on itsellä ollut tekemistä, sillä haluaisin, että kaikki onnistuisi ja rullaisi heti (mikä tietenkään harvoin on yrityksen alkutaipaleella edes mahdollista). Yrittäjyydestä puhutaankin usein oppimisprosessina, sillä kaikki onnistumiset ja epäonnistumiset kuitenkin kasvattavat sekä vievät eteenpäin. Monesti menetetty asiakas olikin vain syy odottaa sitä sopivampaa ja sivuun mennyt projekti vain valmisti siihen seuraavaan sekä mieluisampaan. 

Vaikka olen tottunut tekemään itsenäisesti töitä, myös yksinäisyys yllätti - enää ei olekaan kollegoita, joiden kanssa purnata huonoja päiviä tai fiilistellä onnistumisia saatikka asiakkaita, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Yksi päivä yllätin itseni jopa itkemästä ikävää vanhojen, tuttujen asiakkaiden perään. Ei voi ainakaan jälkeenpäin miettiä, olinko työhöni sitoutunut, kun huvittuneena pyyhin kyyneleitä. Huomasin myös tässä hetkessä, kuinka tärkeää itselleni on, että saan auttaa ihmisiä. Onneksi sellaisiakin projekteja on nyt tiedossa ja syksy näyttää töiden suhteen todella valoisalta! 

Meillä on myös bloggaajien keskuudessa aivan mahtavia vertaistukiryhmiä – ryhmän nimi "bloggarit terapian tarpeessa" kertonee riittävästi. Myöskin yrittäjänä toimivien ystävien kanssa vietetyt lounashetket ja sparrailu on ollut ihan parasta antia muuten yksin vietettyjen päivien keskellä. Olen onnekkaassa asemassa, sillä monet ystävistäni on todella avuliaita ja olen saanut apua niin asiakkuuksien hankintaan ja B2B-myyntiin kuin myös vaikka siihen, mihin projekteihin kannattaa lähteä mukaan omaan intuitioon luottaen. Yrittäjänä on siitä onnekkaassa asemassa, että voi ikäänkuin valita, mitä ja kenen kanssa tekee.

Vaikka hallinnolliset tehtävät eivät olekaan lempipuuhaani, olen onneksi löytänyt mukavan kirjanpitäjän, joka on auttanut kaikessa siihen liittyvässä. Sanotaankin, että hyvä kirjanpitäjä on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista ja mahdollistaa sen oman ydinosaamiseen keskittymisen. Yksi merkittävä havainto yrittäjyydestä on myös ollut se, että suhde rahaan on itsellä ainakin muuttunut. Siinä missä ennen tiesi palkan juoksevan tasaisen turvallisesti (ja hupenevan yhtä nopeasti), nyt ikäänkuin kaikkea saatua rahaa arvostaa paljon enemmän ja laittaa sitä sivuun hiljaisempien kuukausien varalle. Itselle oli yrittäjyyden aloittamisessa hyvin tärkeää se, että olin säästänyt puolen vuoden palkkaa vastaavan summan tilille ennen omilleen hyppäämistä - tämä tuo tekemiseen tiettyä rentoutta, kun ei jatkuvasti tarvitse pohtia riittävätkö rahat.

Onneksi tässä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut paljon onnistumisia, mutta miten olen pitänyt mieleni kassassa niissä vaikeammissa hetkissä? Itselle tärkeässä roolissa on tässä ollut joogan kautta opittu keho-mieliyhteys, johon pääsen usein joko joogaamalla, kävelemällä metsässä ja merenrannalla tai sitten vaikka ihan kukkia maljakkoon asettelemalla. Tietysti ystävät ja puoliso on olleet myös tukena, mutta vastuun kaikista päätöksistä kantaa kuitenkin loppujen lopuksi aina yksin. Olen lisäksi tehnyt kirjoitusmeditaatiota (kirjoittanut kaikkia mahdollisia tunteita ylös), tehnyt iltaisin meditaatioharjoituksia (mm. Insight Timer on tähän hyvä aplikaatio) ja kaikista tärkein, uskonut, että asiat lopulta onnistuvat ja että kaikella on joku tarkoitus. 

Ja no, tällaiset muiden samanhenkisten ihmisten kanssa vietetyt mukavat päivät, kunnon naurut sekä lasi viiniä – niillä on myös oma paikkansa asioiden perspektiiviin laittamisessa. Kuten minulle on kauniisti sanottu, yrittäjyys on palkinto kaikesta siitä työstä, jota olen tähän asti tehnyt. Olen saanut lomailla helteisempinä päivinä, tehnyt mieluisia töitä vähemmän helteisinä, käynyt ainakin parissakymmenessä pressitilaisuudessa (ja brunssilla) verkostoitumassa sekä mikä tärkeintä –nauttinut elämästä täysillä pitkästä aikaa.