Maalla ja kaupungissa

Vietimme juhannuksen ympärillä muutaman ekstrapäivän mökillä ja tekipä hyvää päästä hetkeksi taas maaseudun rauhaan metsän keskelle kuuntelemaan järven liplatusta ja tuulen huminaa puissa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän huomaan arvostavani mahdollisuutta vetäytyä rauhassa grillaamaan, polttamaan takkaa ja saunomaan.

Vaikka osa päivistä meni leppoisemmissa tunnelmissa, toisina päivinä teimme selkä hiessä metsän raivaustöitä - hyötyliikuntaa parhaimmillaan! En tiedä millaisen outfit of the day:n näistä asuista mahtaisi saada, sillä päälle oli toisena päivänä valikoitunut vanha toppatakki sekä karvalakki ja toisena päivänä Karhun tuulipuku sekä lippis hyttysverkkosuojalla.

Koska maalla harvemmin tulee pidettyä mitään parempia vaatteita ja kaupassakin huomasin käyväni yöpaita päällä, aloin pohtimaan mökkireissulla enemmänkin sitä, miten paljon kaupungissa asuminen vaikuttaa siihen, että kuinka paljon haluamme panostaa ulkonäköön. Eipä paljon Hermesin killuttimet tai arvokellot metsätöissä painaisi, vaan tärkeää olisi vain käytännöllinen ja haavereilta suojaava varustus. 

Olen maaseudulla vietetyn ajan jälkeen aina entistä tietoisempi siitä, miten paljon sitä normaaliarjessa tuleekaan panostettua kaikenmaailman ulkonäköön liittyviin tekijöihin aina ripsihuolloista vaatekaapin tiuhaan päivittämiseen ja huoltamiseen. Ajoittain pohdin, varsinkin bloggaajana, myöskin ulkonäköpaineita, joita blogin pitäminen aiheuttaa. Kun julkaisee itsestään jatkuvasti kuvia, on hyvinkin tietoinen jokaisesta kuivasta hiussuortuvasta ja kertyneestä kilosta. Vaikka tällaiset eivät normaaliarjessa haittaisi, huomaan olevani todella kriittinen blogikuvien suhteen - kai sitä julkisessa blogissa haluaisi esittää itseään aina parhaimmillaan - tai jos ei edes niin, niin ei ainakaan pahimmillaan.

En ollut yllättynyt, kun luin aikoinaan tutkimuksen, jonka mukaan maalla asuvat naiset eivät koe niin suuria ulkonäköpaineita, kuin kaupunkilaiset sisaret. Yleinen uskomushan on, että ulkonäkö tekee naisen onnelliseksi, koska fyysiset keinot ovat monesti se tekijä, joilla nainen saa sosiaalista huomiota. Maaseudulla ei sen sijaan ole ulkonäöllä ollenkaan niin paljon vaikutusta onnellisuuteen, kuin kaupunkilaisilla, vaan onnellisuus muodostuu muista tekijöistä. 

Näistä syistä koen kovin ihanaa vapautuneisuuden tunnetta, kun maalla ollessa saan unohtaa ulkoisen olemuksen lähes kokonaan. Toki tykkään tehdä spahetkiä saunassa, kuoria ihoa ja testata kosteusvoiteita tai naamioita, mutta hiukset saattavat jäädä päiviksi pesemättä ja meikistä saatikka siisteistä vaatteista ei ole tietoakaan. Tämä on täydellistä vastapainoa sille kaupunkielämän pinnalliselle hössötykselle, josta yhtä aikaa nautin, mutta jonka tasaisin väliajoin myöskin aina kyseenalaistan.

Vaikka osa juhannuksen pyhistä menikin metsää raivatessa, tietysti ehdimme viiden päivänä aikana myöskin herkutella ja rentoutua. Rantasauna, järveen pulahtaminen ja saunan verannalla vietetyt hetket olivat parasta palautumista. Halusin myös tehdä juhannukseksi helpon kakun, jonka mausta ei kuitenkaan olisi tingitty. Tämä pavlova syntyi 15 minuutissa valmiista marenkipohjista eikä se vaatinut kuin kermavaahdon vatkaamisen sekä marjojen pilkkomisen. Olkoon sen nimi vaikka Metsurin marjapavlova - tämä kun käy käden käänteessä vaikka metsätöiden ohella.

Metsurin marjapavlova

4 dl kermavaahtoa

2 rkl sokeria

2 valmista marenkipohjaa

0,5 l mansikoita

Kourallinen mustikoita, vadelmia ja karhunvatukoita

Mintunlehtiä

Vatkaa kermavaahto ja lisää sokeri. Aloita kakun kasaaminen valmiilla marenkipohjalla, jonka päälle levitetään puolet kermavaahdosta sekä pilkotut mansikat. Lisää päälle toinen marenkipohja, loppu kermavaahto sekä marjat. Käytä mintunlehtiä koristeena kakun päällä sekä sivuilla. Nauti metsätöiden lomassa rosé-viinin tai kahvin kera, mielellään laiturilla hyvässä seurassa.