2017/04/08

Huoli


Pahoittelut blogihiljaisuudesta ja kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita jätitte videoon liittyen! Kiva kuulla, että tällainen sisältö on kiinnostavaa ja seuraava jakso julkaistaankin ensi viikon sunnuntaina!

Syy blogihiljaisuuteen on oikeastaan sekä työntäyteinen arki, mutta myös ikävät sattumukset tässä parin viikon aikana. Flunssan jälkeen selkäni sanoutui irti ja sain noidannuolen, joka käytännössä vei jalat alta pariksi päiväksi. Olisi helpottavaa ajatella asiaa pelkäksi selän ongelmaksi, mutta keho-mieli yhteyteen tutustuneena tiedän, että kehoni pysäytti kaikki huolet ja taakat, jota olen tässä viime aikoina kantanut. Otan helposti taakankantajan roolin ja vaikka omat voimat olisivat vähissä, pyrin auttamaan muitakin. Sopiva, terve itsekkyys on nyt kyllä tarpeen, kuten ystäväni minulle vinkkasikin.

 Kun siitä ehdin toipua, niin seuraavana oli vuorossa Maija, jonka selkä alkoi vihotella pienen haaverin jälkeen niin, että koira ei ole päässyt kunnolla liikkumaan ja vaikeroi sekä ulisi selkänsä kanssa. Lääkäristä saimme onneksi helpotusta kipuun, mutta myöskin mahdollisuuden välilevyn pullistumasta, joka tietäisi suuntaa leikkauspöydälle. Huoli pienestä on luonnollisesti kova, tämä tärkeä perheenjäsen kun on kaikki kaikessa! Voin sanoa, että viime aikoina on enemmän ollut itku kuin nauru herkässä.

En edes lähde tässä sivuamaan Tukholman ja Syyrian kammottavia tapahtumia. Yritän jatkuvasti pitää näiden tapahtumien keskellä kiinni elämäntarkoituksestani "ymmärtää maailman kärsimys, mutta silti säilyttää ilo". Täytyy myöntää, että se on ollut nyt enemmän kuin koetuksella -ihmisiä kun tässä ollaan. Jos jotain hyvää pääsen näiden jälkeen sanomaan, niin vaikeat hetket elämässä ainakin koulivat aina esiin todelliset ystävät. 

Kiitos siis teille, tiedätte kyllä keitä olette.
Share:

10 kommenttia

  1. Tsemppiä kovasti <3 Ihan tuli pala kurkkuun ja alkoi itkettämään! Ymmärrän huolen pienestä perheenjäsenestä, koiranikin on minulle kaikki kaikessa, parhaani teen, että hänellä olisi hyvä elämä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ja ihana, kun ihmiset myötäelää siellä mukana! <3 Tiedän niin tunteen, kun kyseessä on perheenjäsen, joka ei edes osaa omaa kipuaan ilmaista, tuntuu tällaisena hetkenä todella avuttomalta.

      Poista
  2. Tsemppiä sinne valtavasti ♥. Tiedän tunteen... mun pitäis tallettaakin ell.nro puhelimeen kun hätätapauksessa menee aina niin sekaisin ettei meinaa osata ehtiä numeroa. Koirat on kyllä kaikki kaikessa ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heini! <3 Joo se on just näin, että kun joku hätätilanne tulee niin menee ihan sekaisin, kun ei tiedä soittaako ensin eläinlääkäriin, puolisolle vai taksin samantien alle.

      Poista
  3. Voi ei. :( Voimia teille ja pikku Maijalle.

    VastaaPoista
  4. Voimia! Me jouduimme viime lauantaina luopumaan koirastamme, kun hänellä ei enää pitäneet jalat alla (luupiikit). Oli valtavan raskas viikonloppu koko perheelle, kun täytyi luopua Vilistä melkein kolmentoista yhteisen vuoden jälkeen. Toivottavasti suuntanne on ylöspäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella ja osaanottoni teille perheenjäsenen poisnukkumisen johdosta. <3 En edes halua ajatella, millainen suru sitten on, kun nytkin on huoli niin kova. Onneksi koiranne sai elää pitkän elämän, kiitos tuesta! :)

      Poista
  5. Kyllä se koira on rakas perheenjäsen ja kun niillä on kipuja niin sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi. Meidän Lakulla katkesi polvesta ristiside ja leikattiin ja nyt ainakin parantunut jo hyvin, mutta raasu oli kyllä reppana ekan yön leikkauksen jälkeen. Toivottavasti Maija voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä! <3 Onneksi teidän koira parantui, maijakin voi jo paremmin :)

      Poista

© Inspired by love | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig