2018/08/19

Tasapainoa etsien

Loma on itselleni usein tärkeää aikaa pohtia oman elämäni suuntaa – palaanko arkeen, joka tuntuu mieleiseltä, millaisia tunteita on suorittamisen sivuuttanut tyhjyys nostanut pintaan ja elänkö omien arvojeni mukaista elämää. Vaikka blogistani tai muista somekanavistani ei suoranaisesti ole se aina välittynytkään, viime kevät oli muutoksineen itselleni todella kuormittavaa, vaikkakin yhtäaikaa innostavaa aikaa. 


Turvallisesta, joskin liialliseksi rutiiniksi muodostuneesta päivätyöstä poishyppääminen, yrittäjyyden epävarmuuden ja yksinäisyyden sietämiseen opettelu sekä tulojen epäsäännöllisyys olivat näin jälkeenpäin ajatellen todella isoja muutoksia elämässä. Tähän kun vielä yhdistää eksistentiaalisen kriisin oman elämän merkityksellisyydestä sekä arvojen mukaan elämisestä, voin sanoa, että vaikka ulkoisesti on näyttänyt, että olen pyörinyt koko alkuvuoden blogikekkereissä, oma henkinen linko ristiriitaisineen ajatuksineen ja tunteineen on ollut lähempänä totuutta.


Siksi tekee hyvää pysähtyä ja lomalla se on usein mahdollista. Itselläni se vaatii usein myös kodista poistumisen joko mökkimaisemiin tai ulkomaille. Tällä kertaa saimme viettää osan lomastamme yhden lähimmän ystäväni sekä hänen perheensä luona – ympäristössä, jossa pitkästä aikaa koin sen saman lämpimän tunteen sisällä, jota olen pitkään elämässäni kaivannut. 


Myöhään yöhön jatkuneet syvälliset keskustelut, lapsien ilo ja välitön rakkaus sekä nakkikastikkeelta tuoksuva arki antoivat pitkästä aikaa sen tunteen, että olen kaikkine puolineni täysin hyväksytty – ilman sitä naamioita, jota monesti koen esimerkiksi blogimaailmassa kantavani. Syvällinen yhteys toisiin ihmisiin on parasta mitä tiedän. Se tunne että riität kaikkinesi, se on varmasti yksi elämän kantavista voimista.


Vanhassa talossa tuntui, kun aika olisi pysähtynyt. Jotenkin pitkästä aikaa oli mahdollisuus vain olla ja nauttia hetkestä – sekä antaa ajatusten virrata siihen, mikä elämässä onkaan pohjimmiltaan tärkeintä. Lapsissa on niin mahtava hetkessä elämisen taito ja välittömyys, että meillä aikuisilla olisi heiltä paljon opittavaa. Ihminen on onnekas, kun elämässä on jotain, jonka edessä hyvästien jättäminen on vaikeaa ja näin se oli myöskin tällä kertaa, kun jatkoimme matkaa tältä huvikummulta eteenpäin.


Olen jo pitkään toivonut elämässäni jotain muutosta. En tiedä onko kyseessä ulkoinen vai sisäinen muutos, jota haen. Kuitenkin tuntuu, että tämän reissun jälkeen olen taas enemmän oikealla tiellä. Ystäväni, tai tarkemmin sanottuna sielun siskoni, sanoi taas ne oikeat sanat: et voi voida hyvin, jos et voi olla totta itsellesi ja samalla muille. Siksi itselläni on tälle syksylle vain muutama tavoite: merkityksellisten ihmissuhteiden vaaliminen, itsestä huolehtimen sekä omien arvojen mukaan eläminen.


Tasapainon etsiminen elämässä taitaa olla loputon tehtävä ja ajattelin aloittaa tärkeimmästä: itsestäni. Ainoastaan hyvinvoivana voi olla hyvä myös toisille, siksi itsestä huolehtiminen on vastoin useita ajatuksia äärimmäisen epäitsekästä. Toivottavasti teilläkin on ollut lomalla aikaa pysähtyä sen äärelle, minkä koette elämässä merkitykselliseksi. Itselleni se on tällä hetkellä nakkikastikkeelta tuoksuva, aito arki.

Share:

6 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulta. Mä yritän just nyt miettiä, mitä haluan tehdä. Palaan pian mammalomalta takaisin työhön, jonka piti olla pelkkä välivaihe. Nyt se välivaihe alkaa tulla tiensä päähän ja jotain uutta pitäisi keksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pystyit samaistumaan tunteisiin ja toivottavasti löydät sen oman juttusi työelämässä! :)

      Poista
  2. Olipa paljon hyviä ajatuksia sisältävä teksti! Meihin kaikkiin kohdistuu jatkuvasti ihan valtavasti paineita. Pitäisi olla tietynlainen ja näyttää tietynlaiselta. Itselle merkityksellinen arki voi olla kuitenkin saavuttamattomissa, jos jatkuvasti tavoittelee sitä, mitä muut odottaa meidän tekevän ja millaisia olevan. Itseäni kuluttaa erityisesti ihanne jatkuvasta positiivisuudesta. Kaksi tärkeimmistä oivalluksista elämässä on mielestäni ne mitkä sinäkin toit esiin: kokemus siitä että riittää sellaisena kuin on ja että itsestä huolehtiminen on epäitsekästä ja rakkauden ilmaus toisia kohtaan❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 No niin kohdistuu ja oman tien löytäminen ja kulkeminen voi olla kasvukipuinen tie - mutta tietysti tärkeä sellainen. Olen täysin samaa mieltä positiivisuudesta ja itselläni on pitkään ollut aiheesta myös teksti luonnoksissa - miten monet monet meistä sekoittaakaan aidon elämänmyönteisyyden ja pakkopositiivisuuden keskenään. Joko luit myös Lauran hyvän kirjoituksen aiheesta? http://homevialaura.com/2018/08/positiivisuus-ja-self-help-mita-niista-pitaisi-ajatella/

      Poista
  3. Luin jostain, etta onni on juuri tasapainoa ja tyytyvaisyytta arkeen, eika suinkaan ilosta pomppimista tai jatkuvaa hehkutusta. Tata selitysta kaytettiin myos brittilehdissa, jotka puivat Suomen menestysta maiden onnellisuuslistalla.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hyvin sanottu! Tästä aiheesta itseasiassa joskus puhuimmekin mieheni kanssa, kun pohdimme onnellisuuden tavoittela. Muistan silloin sanoneeni, että en tavoittele olevani onnellinen, mutta elämääni tyytyväinen. Miten sitä voisikaan olla jatkuvasti todella onnellinen, kun maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta, sortoa ja pahuutta. Itsellä ainakaan ei riitä onnellisuuteen pelkästään se, että omat asiat olisivat todella hyvin.

      Poista

© Inspired by love | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig