Asioiden on muututtava - ja päätin aloittaa itsestäni

Hävettää. 

Olen pyöritellyt pitkään päässäni sopivia sanoja ja lausepareja siitä miten kirjoittaisin sen, mitä itse ajattelen valloillaan olevasta maailmantilaan liittyvästä keskustelusta ja ilmastoahdistuksesta, jota monet bloggaajat ovat jo käsitelleetkin uusimman ilmastoraportin tultua julki. Tuntuisi tekopyhältä raottaa asiaan verhoa, kertoa postauksen verran mitä minä olen asian eteen tehnyt, ja sen perään tuutata uusinta pr-toimistolta saatua trenditakkia ylle ja tehdä kaupalliset linkit hohdokkaimmista sisustushiteistä blogiin hiljaisen ostokehoituksen kera. Sanokaa vaan kyyniseksi, mutta välillä vaikuttaa siltä, että moni maailmantuskaansa nyt rummuttava voi itseasiassa asian esille nostamisella enemmän paisuttaa omaa mainettaan, kuin edistää asiaa pyytettömästi.



Koen vaikuttajana vastuuta tästä asiasta ja omaatuntoani painaa myös se, että en ole tehnyt asian eteen tarpeeksi. Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos – kiitos parin viikon blogitauon, jonka aikana hain blogilleni uutta linjaa sisäisen prosessin myötä muutenkin. En halua jatkaa enää samalla linjalla blogiani, mitä olen aikaisemmin tehnyt, sillä koen, että sodin sillä itseäni ja omia arvojani vastaan. Otan tällä uudella linjanvedolla riskin siitä, että vanhat lukijani eivät enää koe uutta sisältöä mielekkääksi, blogini kautta saadut tulot pienenevät tai jokin yhteistyö jää tekemättä, mutta se on korteni tähän kekoon, jonka koen nyt oleelliseksi.

Siksi päätin tässä maailmantuskassani – blogini ei tule käsittelemään asiaa vain tämän postauksen verran, vaan tulen muuttamaan blogini linjaa monilta osin. En halua olla enää kenellekään esikuva siinä, kuinka jatkuvasti täytyisi haluta jotain lisää ja kannustaa kulutukseen yli tarpeiden. En halua enää saada lukijoitani ostamaan aina vain enemmän ja parempaa keskittämällä blogini sisällön pääsääntöisesti kuluttamiseen. Kiitos siis toisten bloggaajien tärkeän alullepanevan voiman ilmastokeskusteluun liittyen sekä Lauran blogihaasteen #mitäminäolentehnyt, haluan myös kertoa aikaisempien tekojeni lisäksi teille mitä minä tulen tekemään. Mitä vastuullisuus maailman tilasta tulee siis jatkossa tarkoittamaan blogini tiimoilta ja yksityiselämässäni?



Muutokseni bloggaajana

Vaikka olen aikaisemminkin ollut tarkka kaupallisten yhteistöiden takana olevien yritysten arvomaailmojen suhteen, tulen olemaan sitä jatkossa entistä enemmän. Tästä eteenpäin teen yhteistöitä ainoastaan yritysten ja järjestöjen kanssa, joiden arvomaailman koen täysin omakseni. Liiketoimintaa voi tehdä mielestäni hyvällä omallatunnolla, kunhan se täyttää tietyt eettisyyden ja ekologisuuden vaatimukset. Lisäksi tulen luopumaan inspiraatiokollaaseista ja kaupallisista linkeistä, jotka saattavat lisätä alituisesti painetta ostaa uusia tuotteita ja luovat turhia tarpeita. Koen, että olen jo onnistunut siinä, että klassisen tyylini vuoksi teen harvoin virheostoksia ja suosin muutenkin uusimpien trendien sijaan klassisia ja aikaa kestäviä vaatteita sekä sisustushankintoja. Osaksi vaikuttajuuteen liittyvää muutosta, tulen jatkossa myös kertomaan entistä enemmän arvoistani ostopäätösten taustalla sekä kieltäydyn turhista pr-lahjoista. Olen aikaisemminkin antanut itselleni tarpeettomia kosmetiikkalahjoituksia eteenpäin esimerkiksi vähävaraisille nuorille ja tulen tätä jatkossa harjoittamaan lisää.

Lentopäästöt

Olen tänä vuonna jo tietoisesti vähentänyt matkustelua ja lentämistä, mutta tiedän, että en lentämistä tule lopettamaan kokonaan. Itselläni asuu paljon ystäviä Euroopassa aina parhaista kavereista kummilapsiin, joten tottakai koen tärkeäksi heidän näkemisensä. Mitä sen sijaan voin tehdä, on pidempien, esimerkiksi Aasiaan ja Amerikkaan suuntautuvien lomareissujen vähentäminen. Lentopäästöjen kompensoimisesta olen kuullut sen verran ristiriitaista tietoa, että sitä en toistaiseksi ainakaan ole vielä harjoittanut.

Kuluttaminen

Sitran elämäntapatestin mukaan tämä on osa-alue, jossa itselläni on eniten parantamisen varaa. Mökkeilystä emme tule luopumaan, mutta sen sijaan entistä tarkempaa harkintaa ostosten suhteen aion jatkossa käyttää. Haluan tehdä kestäviä hankintoja, joista on iloa vuosiksi. Tämä liittyy osittain myös bloggajana olemiseen, koska välillä koen painetta ostaa jotain uutta, että olisi ns. ajan hermoilla sekä saisi ajankohtaista kirjoitettavaa. Siksi haluan muuttaa osittain blogini linjaa, jotta tämä ei aiheuttaisi turhaa painetta sisällöntuottamiseen. Lisäksi haluan entistä enemmän tehdä ostoksia käytettynä, mutta ennenkaikkea pohtia uusia ostoksia ja sitä, kuinka tarpeellisia ne mahtavat olla.

Lihan ja maitotuotteiden korvaaminen muilla tuotteilla

Myös tässä itselläni on paljon parantamisen varaa. Vaikka tilaamme osittain lihatuotteet suoraan luomutilalta ja suosin esimerkiksi kananmunissa ainoastaan luomua, en ole päässyt vieläkään irti metwurstileivistäni, juustoista tai kahvimaidostani. Kauramaito ei vain maistu samalta, mitä tavallinen maito kahvissa, joten tämän maidonkulutuksen olen itselleni sallinut (joskin kaura- tai kookosmaitoa käytän smootheissa). Lisäksi olisi vaikea kuvitella ainakaan toistaiseksi elämää ilman hyviä juustoja.



Kierrättäminen

Olen tänä vuonna kunnostautunut kierrättämisen suhteen siten, että nykyään taloudessamme lajitellaan kaikki lasista, muovista, metallista, lehdistä pahviin. Biojätettä emme kierrätä, sillä sitä tulee kohtalaisen vähän kahden ihmisen taloudessa. Lisäksi olen pyrkinyt minimoimaan ruokahävikkiä, joskin tämä on asia, jossa olisi vielä parannettavaa. Vaatteita heitän harvoin roskiin, mutta esim. edullisten ja huonoa materiaalia olevien kenkien kulumisen olen pistänyt merkille ja haluankin jatkossa panostaa muoviballerinojen sijaan kunnollisiin, vuosia kestäviin yksilöihin. Itselleni sopimattomat vaatteet kierrätän Zadaan kautta uusiin koteihin. Huonoksi menneet kodin tekstiilit sekä esim. vanhat peitot ja petauspatjat olen aikaisemmin kierrättänyt Viipurin löytökoirille, mutta he eivät enää ota vastaan näitä, joten tähän pitäisi löytää joku ratkaisu.

Autottomuus

Tiedän, että pääkaupunkiseudulla, hyvien kulkuyhteyksien varrella asuvana autottomuus on hyvinkin mahdollista toisin kuin vaikka maakunnissa. Uskon, että emme tule autoa hankkimaan pitkään aikaan, jos koskaan – ainakaan jos esim. työtilanne ei sitä vaatisi. Saamme toki auton käyttöömme silloin, kun sille on tarve ja lisäksi nykyään on todella hyvät auton vuokrauspalvelumahdollisuudet. Taksikin kulkee yllättävän mukavasti, jos matka tuntuu julkisilla sään tai pituuden vuoksi hankalalta.

Energiatehokas asuminen

Tällä hetkellä elämme energiatehokkaasti uudessa talossa ja kohtalaisissa neliöissä. Uskon ja toivon, että seuraava kotimmekin on uusi, mahdollisesti maalämmöllä varustettu rivi- tai paritalo. Jostain tällöin toki tulee luopumaan, sillä uuden asunnon kohdalla joudumme karsimaan niin asunnon koosta, vanhan talon hengestä sekä todennäköisesti myös arkkitehtuurisesti mielenkiintoisista ratkaisuista.

Perhekoon pitäminen pienenä

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta jos niitä joku päivä siunaantuu, tarkoittaa se maksimissaan yhtä tai kahta lasta. Tutkimusten mukaan lapsiluvun pitäminen pienenä on suurin ympäristöteko, jonka voi tehdä. Suurperhe ei koskaan ole ollut itselläni haaveena muutenkaan, olenhan itsekin kasvanut ainoana lapsena. Mikäli lapsia emme kuitenkaan koskaan saisi, olen myös valmis adoptoimaan katraan löytökoiria, joten eiköhän sitä hoivattavaa tässä maailmassa varmasti riitä.



Kuten missään, ei tässäkään asiassa ole tarkoituksen mukaista tai edes mahdollista elää täydellisen vastuullisesti, vaan kaikkien meidän olisi hyvä osallistua edes joltakin osin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Ei ole mielekästä lopettaa elämistä, matkustamista tai kuluttamista, vaan tehdä valintoja entistä kriittisemmin ja harkitsevammin. Enemmän kuin keskustelua, tarvitsemme ilmastonmuutoksen ja maailman tilan parantamiseksi nyt niitä oikeita tekoja.

Kliseistä, mutta totta on se, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voi tehdä jotain.

Mitä sinä ajattelit tehdä?