Tasapainoa etsien

Loma on itselleni usein tärkeää aikaa pohtia oman elämäni suuntaa – palaanko arkeen, joka tuntuu mieleiseltä, millaisia tunteita on suorittamisen sivuuttanut tyhjyys nostanut pintaan ja elänkö omien arvojeni mukaista elämää. Vaikka blogistani tai muista somekanavistani ei suoranaisesti ole se aina välittynytkään, viime kevät oli muutoksineen itselleni todella kuormittavaa, vaikkakin yhtäaikaa innostavaa aikaa. 

Turvallisesta, joskin liialliseksi rutiiniksi muodostuneesta päivätyöstä poishyppääminen, yrittäjyyden epävarmuuden ja yksinäisyyden sietämiseen opettelu sekä tulojen epäsäännöllisyys olivat näin jälkeenpäin ajatellen todella isoja muutoksia elämässä. Tähän kun vielä yhdistää eksistentiaalisen kriisin oman elämän merkityksellisyydestä sekä arvojen mukaan elämisestä, voin sanoa, että vaikka ulkoisesti on näyttänyt, että olen pyörinyt koko alkuvuoden blogikekkereissä, oma henkinen linko ristiriitaisineen ajatuksineen ja tunteineen on ollut lähempänä totuutta.

Siksi tekee hyvää pysähtyä ja lomalla se on usein mahdollista. Itselläni se vaatii usein myös kodista poistumisen joko mökkimaisemiin tai ulkomaille. Tällä kertaa saimme viettää osan lomastamme yhden lähimmän ystäväni sekä hänen perheensä luona – ympäristössä, jossa pitkästä aikaa koin sen saman lämpimän tunteen sisällä, jota olen pitkään elämässäni kaivannut. 

Myöhään yöhön jatkuneet syvälliset keskustelut, lapsien ilo ja välitön rakkaus sekä nakkikastikkeelta tuoksuva arki antoivat pitkästä aikaa sen tunteen, että olen kaikkine puolineni täysin hyväksytty – ilman sitä naamioita, jota monesti koen esimerkiksi blogimaailmassa kantavani. Syvällinen yhteys toisiin ihmisiin on parasta mitä tiedän. Se tunne että riität kaikkinesi, se on varmasti yksi elämän kantavista voimista.

Vanhassa talossa tuntui, kun aika olisi pysähtynyt. Jotenkin pitkästä aikaa oli mahdollisuus vain olla ja nauttia hetkestä – sekä antaa ajatusten virrata siihen, mikä elämässä onkaan pohjimmiltaan tärkeintä. Lapsissa on niin mahtava hetkessä elämisen taito ja välittömyys, että meillä aikuisilla olisi heiltä paljon opittavaa. Ihminen on onnekas, kun elämässä on jotain, jonka edessä hyvästien jättäminen on vaikeaa ja näin se oli myöskin tällä kertaa, kun jatkoimme matkaa tältä huvikummulta eteenpäin.

Olen jo pitkään toivonut elämässäni jotain muutosta. En tiedä onko kyseessä ulkoinen vai sisäinen muutos, jota haen. Kuitenkin tuntuu, että tämän reissun jälkeen olen taas enemmän oikealla tiellä. Ystäväni, tai tarkemmin sanottuna sielun siskoni, sanoi taas ne oikeat sanat: et voi voida hyvin, jos et voi olla totta itsellesi ja samalla muille. Siksi itselläni on tälle syksylle vain muutama tavoite: merkityksellisten ihmissuhteiden vaaliminen, itsestä huolehtimen sekä omien arvojen mukaan eläminen.

Tasapainon etsiminen elämässä taitaa olla loputon tehtävä ja ajattelin aloittaa tärkeimmästä: itsestäni. Ainoastaan hyvinvoivana voi olla hyvä myös toisille, siksi itsestä huolehtiminen on vastoin useita ajatuksia äärimmäisen epäitsekästä. Toivottavasti teilläkin on ollut lomalla aikaa pysähtyä sen äärelle, minkä koette elämässä merkitykselliseksi. Itselleni se on tällä hetkellä nakkikastikkeelta tuoksuva, aito arki.