Ihmisen syvin tarve on olla rakastettu

Mikä saa ihmisen janoamaan menestystä oman mielenrauhan ja ihmissuhteiden kustannuksella? Mikä saa puskemaan yhä enemmän, yhä parempaa, yhä kauemmin? Kiipeämään ei vaan korkealle, vaan korkeimmalle?

Nuorempana varmasti meillä useilla on menestykseen, julkisuuteen ja suosioon liittyviä haavekuvia, jotka sitten ajan mittaan kääntyvät henkisen kasvun tai realismin myötä tavalliseksi elämäksi ja nakkikastikearjeksi. Ehkä haaveet menestyksestä muuttuvat lisäarvon tuottamiseksi, itsestä muille antamiseksi ja syvemmäksi elämäksi ilman tarvetta oman egon pönkitykselle suuremman suosion, tittelin tai palkkapussin avulla.

Ehkä päädymme lopun elämämme juoksemaan kilpaa, ei vaan toisten vaan myös itsemme kanssa – itseltä liikaa vaatien ja sitä kautta jotain ehkä tärkeämpää polkien. Ehkä ymmärrämme lopettaa ajoissa, sammuttaa valot, ennen kuin menetämme itsestä jotain pysyvästi – menestyksellä kun on aina hintansa.

Se, miksi menestys yhteiskunnassamme yleisimmin määritellään, on maine, valta ja raha. Menestystä kaupataan meille jo pienestä pitäen sankaritarinoilla, joissa kuka vaan voi ponnahtaa ryysyistä rikkauksiin – kunhan vaan uskoo unelmiin, of course. Tosiasia on, että kaikki eivät halutessaankaan voi saavuttaa menestystä niillä mittareilla, jotka yhteiskuntamme asettaa – ei voi olla pelkkiä johtajia, presidenttejä ja räptähtiä. 

Tarvitaan myös alaisia, kansalaisia ja noh, niitä faneja. Se taika, jolla tämä viikonloppuna uransa lopettanut artisti hurmasi yleisön pikkutytöistä perheenäiteihin, ei ollut sattumaa. Se oli tarkkaan tuotteistettu tuhkimotarina entisestä pahiksesta, jonka kovan kuoren alla sykki herkkä sydän. Sydän, johon monet joilla on joskus ollut paha olla, pystyivät samaistumaan. 

Se, että kokee tekevänsä jotain itselle merkityksellistä ja sellaista, josta pitää, on mielestäni suosiota ja  titteliä parempi menestyksen mittari. Niinkuin missä tahansa ammatissa, työ on ansainnan lisäksi myös väylä olla yhteydessä toisiin ihmisiin – ja siinä työn merkityksellisyys varmasti piileekin.

Ihmisen syvin tarve on olla rakastettu,

rakkauden puuttuessa ihailtu.