Piparkakku Eiffel-torni

Tämän vuoden jouluvalmisteluihin kuului jotain hyvin poikkeuksellista – päätin nimittäin hetken mielijohteesta leipoa piparkakkutalon. Ja ei minkä tahansa rakennuksen, vaan ajattelin näin kokemattomana piparkakkutalorakentaja laittaa heti kovat piippuun ja go big or go home -teemalla tavoitella arkkitehtuurisesti haastavampaa rakennusta, mitäpä muutakaan kuin Eiffel-tornia! Tuossa juuri pohdinkin, että mahdoinko purkaa tähän teokseen kaiken sen patouman, jota en lapsena päässyt toteuttamaan – meillä ei nimittäin koskaan leivottu piparkakkutaloa.

Viime vuonna tähän aikaan olin Maijan vieraana jouluisessa Pariisissa, ja tämän inspiroimana bongailin somesta ja Pinterestistä upeita Eiffel-torniluomuksia piparkakusta. En tiennyt yhtään miten tällainen torni rakennettaisiin, mutta aloitin piirtämällä omat kaavat A4-paperille mittaviivaimia käyttäen. Kaavat onnistuivat kohtalaisen hyvin, mutta ensi vuotta varten löysin niihin jo paljon kehitettävää (kuten että ylin torni voisi olla korkeampi ja kahdesta osasta, ja että jokaisen kerroksen neljäs pala tulee olla muita kapeampi, jotta palat menevät paremmin yhteen). Tästä syystä johtuen kehitystyö saa vielä jatkua ja palaan kaavojen kera ensi vuonna uudella postauksella – koska niin monet teistä näiden kaavojen perään jo kyseli.

Tämänkään projektin osalta ei tietysti ilman haasteita selvitty. Käytimme aluksi elintarvikeliimaa kasaamiseen, mutta koska palat eivät pysyneet sillä yhdessä, yksi pala räsähti rikki ja leivontatarvikkeet piti kaivaa uudestaan esille, koristelusta puhumattakaan. Sulattu sokeri toimi huomattavasti paremmin palojen yhdessä pysymiseen, koska massasta tulee todella kovaa ja se kuivuu nopeasti. Oikeastaan vähän liiankin nopeasti, sillä ajatuksissa kaadoimme ylimääräisen sulatetun sokerin pannulta tiskialtaaseen – ja arvatkaa vaan, jämähtikö sula sokeri kiinni saman tien altaan pohjalle. No, siinä sai sitten loppuillan keitellä kiehuvaa vettä ja sulatella sokeria sen avulla irti altaasta.

Vaikka tämän tornin tekemisessä oli haasteensa ja se otti kaiken kaikkiaan ehkä noin viisitoista tuntia, oli rakentaminen ja koristelu aivan todella hauskaa puuhaa. Olisin kuvitellut, että itsestäni ei olisi kärsimättömänä tällaiseen projektiin, mutta loppujen lopuksi piparkakkumeditaatioksi nimeämäni traditio teki todella hyvää. Kun laittaa joululaulut raikaamaan taustalle ja koristelee jokaisen palan rauhassa ajatuksella, niin siinä saa aivot sellaista lepoa ja keskittymisharjoitusta, että glögijoogat jää kakkoseksi!