Your greatness is not what you have, it is what you give

Tervetuloa vuosi 2017! On taas vuosikatsauksen aika. Olen kirjoittanut tällaisen postauksen blogini historian aikana joka vuosi ja kirjoituksen kautta on ihana muistella kulunutta vuotta, joskus kiitollisuudella ja joskus haikeudella. Olen myöskin valinnut jonkin teeman aina tulevalle vuodelle - teeman jota kohti haluan omaa elämääni viedä. Vuonna 2014 olin valinnut vuoden teemaksi rakkauden (Do all things with love), vuoden 2015 suuntana oli rohkeus (You deserve all things magic) ja tämän vuoden 2016 teemana oli armollisuuden ja läsnäolon voiman löytäminen takaisin hektiseen elämään (Life is what you make of it). Tarkoituksena ei ole niinkään uuden vuoden lupauksen tekeminen, vaan sen tarkastelu, että elänkö omien arvojeni mukaista elämää.

Voi olisipa hienoa kirjoittaa tähän kuinka olen löytänyt ihanan henkisen tasapainon ja armollisuuden itseäni kohtaan, elämä rullaa rauhallisen tasaisesti eteenpäin ja tulevaisuus vain odottaa unelmia puhkeamaan kukkaan -mutta ei! Tuntuu, että olen kiukkuisempi kuin koskaan (hui, parisuhde näyttää minusta sellaisia puolia, joita en edes kehtaa myöntää), elämä tuntuu pyörivän samaa ympyrää ja ennen kaikkea olen huolehtinut omasta hyvinvoinnista tämän kuluneen vuoden ajan aivan liian vähän. Hyvinvointi koostuu itselläni riittävästä tanssin, läheisten kanssa vaihdettujen hetkien sekä riittävän kevyen ravinnon pyhästä kolminaisuudesta. Jos totuus on lähempänä yksin tietokoneella vietettyjä herkutteluhetkiä, niin voin vain sanoa, että keho ja mieli pyytävät kovasti muutosta asiaan.

Erityisesti vuoden viimeiset viikot ovat olleet raskaita niin vähäisen valon, Maijasta koituneen huolestumisen sekä perheessä tapahtuneen poismenon johdosta. Vaikka kuolema on aina surullinen tapahtuma, laittaa se myös usein pohtimaan asioita suuremmassa mittakaavassa: mitä sinä haluaisit, että sinusta muistetaan? Kukaan ei varmasti tule huokailemaan hautajaisissa että "oh, sillä oli kyllä upeat kengät ja niin hienoja asetelmia kodissa." Ei, ne muisteltavat asiat ovat ihan jotain muuta. Ja jos totta puhutaan, tämä ajatus mylvii takaraivossani usein, mutta en ehkä muista aina elää konkretian tasolla tässä kohtaa arvojeni mukaisesti.

Olin varannut vuoden viimeiset päivät, arvatkaapa mihin? En todellakaan viime vuoden tapaan uuden vuoden vastaanottamiseen tyllihame päällä skumppalasi kädessä vaan surutyön tekemiseen. Tiedättekö, sellaiseen pyjamassa hengailuun, suklaan syömiseen ja surullisten biisien kuunteluun. Tuntuu, että olin kaiken elämässä viime aikoina tapahtuneen jälkeen juuri sellaisen uuden vuoden vieton tarpeessa.

Vaikka loppuvuosi onkin mennyt raskaissa merkeissä, kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon hienoja asioita, joita muistella. Varmasti yksi niistä merkittävämpänä on rakkaudelle antautuminen ja hyvän ihmisen rinnalle löytäminen. Voin sanoa, että hyväntahtoisen ja lämpimän miehen tapaaminen ei ollut kaikkien niiden reilun kolmenkymmenen tinder-treffien jälkeen itsestäänselvyys! Lisäksi kummityttöni Linnea syntyi ja pääsin toistamiseen suorittamaan ylpeän kummitädin virkaa.

Työrintamalla olin otettu, että sisustusapuani haluttiin toistamiseen asuntomessuille ja sain sisustettavaksi Seinäjoelle Lakkalakeus -kivitalon. Tämä upea talokaunotar kirvoitti myöskin blogini ensimmäisen videon. Videoita olisi tarkoitus tänä vuonna tuoda blogiin lisää, sillä niillä pystyy välittämään aivan toisenlaista tunnelmaa, mitä kuvilla ja tekstillä yhteensä.

Toinen ylpeyden aihe oli varmasti Anna-lehteen toteutettu juttusarja sisustusalan ammattilaisten kodeista. Lehtijuttu toi paineen laittaa kotia hieman valmiimmaksi ja varmasti yksi sisustuksellisesti merkittävimmistä hankinnoista oli kuvauksia ennen kotiin suunnitellut, valkoiset silkkitaftiverhot mustalla kanttauksella.

Toki myös Latino Show tanssin perättäinen Suomenmestaruus hopea jää tästä vuodesta mieleen. Meillä oli todella mahtava tanssiryhmä ja täytyy ehdottomasti myöntää, että tästä ryhmästä ajan puutteen vuoksi poisjääminen oli pitkään aikaan yksi vaikeimpia päätöksiä. Aktiivista tanssimista on todella kova ikävä ja tämän suhteen täytyy ehdottomasti tehdä tämän vuoden osalta muutos, sillä sieluni kaipaa tanssin tuomaa itseilmaisua.



Oman kodin sisustuksen kehittyminen oli varmasti myös tämän vuoden mieleenpainuvimpia asioita. Olen asunut nyt tässä kodissa kohta kaksi vuotta ja yhteenmuuton myötä sisustusta lähdettiin viemään hieman maanläheisempään suuntaan. Tuntuu, että se oma tyyli hienostuneen modernin ja tanskalaisen rennon sisustuksen välillä alkaa pikkuhiljaa löytymään. Tämä on ensimmäinen koti, jossa olen käyttänyt mustaa väriä sisustuksessa ja tuntuu, että se on tuonut tarvittavaa ryhtiä muuten niin vaaleaan kokonaisuuteen.



Olen viime aikoina pohtinut, mikä asia elämässäni tuottaa minulle parhaimman olon ja päädyin pohdinnoissani siihen, että se on muille hyvän olon tuottaminen. On se sitten oikeuden puolustaminen, ystävän huolen kuuntelu tai vanhalle ihmiselle oven pitäminen. Nämä ovat arkisia pieniä tekoja, joista tunnen hyvää oloa ja joiden tekeminen tuottaa hyvää olo myös muille. Halu tehdä hyvää muille lähtee kuitenkin aina omasta hyvästä olosta -siksi omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää.

Tuntuu, että olen jotenkin viime vuosina mennyt enemmän itsekeskeisempään suuntaan, mitä olen ollut pitkiin aikoihin ja nyt päätin, että ensi vuonna tähän asiaan tulee muutos. Vuoden 2017 teemaksi olenkin valinnut epäitsekkyyden, vaikka voisin tästä pohjustuksesta vetää senkin johtopäätöksen, että motiivini hyvän tekemiseen on itsekäs -saanhan siitä hyvän olon itsekin! Altruismi on kuitenkin yksi iso ihmisen toimintaa ohjaava tekijä ja mielestäni rakkaus kaikkea tuntevaa kohtaan tärkein asia elämässä. Aito onnellisuus kun ei synny siitä mitä me itse saamme, vaan siitä mitä voimme toisille antaa.

Tämä on siis tavoite vuodelle 2017, johon haluan tietoisesti pyrkiä. Tosin myös tässä asiassa on hyvä hakea sitä armollisuutta, sillä itsekkyyden ja epäitsekkyyden välillä tasapainoilu on usein haastavaa. On nimittäin todella tärkeää keskittyä myös omaan hyvään oloon, jotta on sitten muillekin annettavaa. Hyvä olo tulee mielestäni omien arvojen mukaista elämää elämällä ja sillä, että ympäröi itsensä hyvillä ihmisillä. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin viiden lähimmän ihmisen summa. 

Hyvän tekeminen puolestaan ei koskaan, missään olosuhteissa saa mielestäni olla ylhäältä päin katsovaa, säälivää heikompien auttamista. Se on tasavertaista toisen inhimillisyyden tunnistamista, myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan -oman itsensä tunnistamista toisen hädässä. Näiden sanojen myötä haluan toivottaa sinulle lukijani oikein antoisaa, armollista ja elämän täyteistä vuotta 2017! Toivotan sinulle voimia elää oman näköistä elämää, hyvinvointia ja tahtoa tehdä hyvää.

Do all the good you can

by all the means you can

in all the ways you can

in all the places you can

at all the times you can

to all the people you can

as long as ever you can.