Ihan tavallinen

Ihan tavallinen kerrostalokaksio. Tavallinen, tarkoittaen standardiparkettia, valkoisia seiniä, uusia raikkaita puitteita, mutta ei mitään sen persoonallisempaa. Edellistä kotiani pääsin eräässä haasteessa kutsumaan arkkitehtuuriseksi, seesteiseksi ja skandinaaviseksi. Muistan aina kun mietin parin vuoden takaisen eron yhteydessä, että voinko erota kun joudun luopumaan persoonalisesta talostani, ja mitä sisustuksesta kiinnostuneet lukijatkin ajattelisivat jos asun vain ihan tavallisessa kodissa.

Vaikka päätöksiä rakkaudessa ei koskaan pitäisi sitoa materiaan, tosiasia on, että enemmän tai vähemmän se sitoo ihmisiä yhteen. Ei lähdetä, kun pelätään muutosta, pienempää asuntoa ja suurempia asumiskustannuksia. Vaikka kuinka rakastan kauniita asioita ympärilläni, koen, että tässä asiassa olen oppirahani maksanut -raha ja rakkaus kannattaa pitää erillään.

Niinpä aloittaessani uuden elämän puhtaalta pöydältä, luovuin ehkä jostain, mutta sain paljon tilalle -en ehkä kauniimpia kulisseja, mutta tasapainoisemman elämän ja mikä tärkeintä - sen oikean elämänkumppanin. Muilla tekijöillä kun on tapana järjestyä ajan kanssa ja vaikka olemmekin ottaneet poikaystäväni kanssa askelia yhteisen elämän suuntaan, se unelmiemme koti siintää vielä sielä jossain, joskus. Sitä ennen nautin siitä mitä jo on, ja tottakai, haaveilen tulevasta. Ajattelinkin tehdä oman postauksen siitä, miltä meidän dream house näyttäisi, jos saisimme päättää kaiken alusta alkaen.

Tässä matkan varrella on kuitenkin ollut kiva kuulla, että vinkkejä blogista toivotaan nimenomaan tällaisten tavallisen asuntojen kivaksi laittamiseen. Valtaosa suomalaisista asuu kuitenkin kohtalaisen ahtaasti, makuuhuoneet ovat pieniä ja pintamateriaalivalinnat aina jonkinlaisia kompromisseja. Näistäkin puitteista on mahdollista luoda kaunis ympäristö, se vaatii ehkä vain hulppeita tiloja enemmän vaivaa ja silmää.

Omalla kohdallani tiedän, että koti ei ole koskaan valmis, eikä sen tarvitsekkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keskellä matkaa ei vois pysähtyä ihastelemaan jotain mieleistä kohtaa, kaunista asetelmaa tai vastamaalattua seinää. Olen muuten huomannut, että kun koti on kohdassa "nyt täällä on kaikki juuri niinkuin pitää", tulee itselleni halu muuttaa. En voisi kuvitella asuvani viittä vuotta kauempaa samassa kodissa, mutta ehkä sekin joskus on edessäpäin? Aika näyttää.

Nyt kuitenkin keskityn ihastelmaan ruokapöydän ympärillä olevia erilaisia design-tuoleja, Adean uutta Mood-mattoa (kyllä, mattorumba näyttää jatkuvan), seinän kaunista Ajopuu-sävyä sekä Tanja Meskin upeaa taideteosta työnimellä Inspired by love. Taulu toteutettiin pyytämieni sävyjen mukaisesti: valkoista, murretuja harmaansävyjä sekä ripaus kultaa -juuri niinkuin kotini tällähetkellä onkin. Ei ehkä kaikilta osilta kuitenkaan ihan tavallinen.