Maalla ja kaupungissa

Vietimme juhannuksen ympärillä muutaman ekstrapäivän mökillä ja tekipä hyvää päästä hetkeksi taas maaseudun rauhaan metsän keskelle kuuntelemaan järven liplatusta ja tuulen huminaa puissa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän huomaan arvostavani mahdollisuutta vetäytyä rauhassa grillaamaan, polttamaan takkaa ja saunomaan.

Vaikka osa päivistä meni leppoisemmissa tunnelmissa, toisina päivinä teimme selkä hiessä metsän raivaustöitä - hyötyliikuntaa parhaimmillaan! En tiedä millaisen outfit of the day:n näistä asuista mahtaisi saada, sillä päälle oli toisena päivänä valikoitunut vanha toppatakki sekä karvalakki ja toisena päivänä Karhun tuulipuku sekä lippis hyttysverkkosuojalla.

Koska maalla harvemmin tulee pidettyä mitään parempia vaatteita ja kaupassakin huomasin käyväni yöpaita päällä, aloin pohtimaan mökkireissulla enemmänkin sitä, miten paljon kaupungissa asuminen vaikuttaa siihen, että kuinka paljon haluamme panostaa ulkonäköön. Eipä paljon Hermesin killuttimet tai arvokellot metsätöissä painaisi, vaan tärkeää olisi vain käytännöllinen ja haavereilta suojaava varustus. 

Olen maaseudulla vietetyn ajan jälkeen aina entistä tietoisempi siitä, miten paljon sitä normaaliarjessa tuleekaan panostettua kaikenmaailman ulkonäköön liittyviin tekijöihin aina ripsihuolloista vaatekaapin tiuhaan päivittämiseen ja huoltamiseen. Ajoittain pohdin, varsinkin bloggaajana, myöskin ulkonäköpaineita, joita blogin pitäminen aiheuttaa. Kun julkaisee itsestään jatkuvasti kuvia, on hyvinkin tietoinen jokaisesta kuivasta hiussuortuvasta ja kertyneestä kilosta. Vaikka tällaiset eivät normaaliarjessa haittaisi, huomaan olevani todella kriittinen blogikuvien suhteen - kai sitä julkisessa blogissa haluaisi esittää itseään aina parhaimmillaan - tai jos ei edes niin, niin ei ainakaan pahimmillaan.

En ollut yllättynyt, kun luin aikoinaan tutkimuksen, jonka mukaan maalla asuvat naiset eivät koe niin suuria ulkonäköpaineita, kuin kaupunkilaiset sisaret. Yleinen uskomushan on, että ulkonäkö tekee naisen onnelliseksi, koska fyysiset keinot ovat monesti se tekijä, joilla nainen saa sosiaalista huomiota. Maaseudulla ei sen sijaan ole ulkonäöllä ollenkaan niin paljon vaikutusta onnellisuuteen, kuin kaupunkilaisilla, vaan onnellisuus muodostuu muista tekijöistä. 

Näistä syistä koen kovin ihanaa vapautuneisuuden tunnetta, kun maalla ollessa saan unohtaa ulkoisen olemuksen lähes kokonaan. Toki tykkään tehdä spahetkiä saunassa, kuoria ihoa ja testata kosteusvoiteita tai naamioita, mutta hiukset saattavat jäädä päiviksi pesemättä ja meikistä saatikka siisteistä vaatteista ei ole tietoakaan. Tämä on täydellistä vastapainoa sille kaupunkielämän pinnalliselle hössötykselle, josta yhtä aikaa nautin, mutta jonka tasaisin väliajoin myöskin aina kyseenalaistan.

Vaikka osa juhannuksen pyhistä menikin metsää raivatessa, tietysti ehdimme viiden päivänä aikana myöskin herkutella ja rentoutua. Rantasauna, järveen pulahtaminen ja saunan verannalla vietetyt hetket olivat parasta palautumista. Halusin myös tehdä juhannukseksi helpon kakun, jonka mausta ei kuitenkaan olisi tingitty. Tämä pavlova syntyi 15 minuutissa valmiista marenkipohjista eikä se vaatinut kuin kermavaahdon vatkaamisen sekä marjojen pilkkomisen. Olkoon sen nimi vaikka Metsurin marjapavlova - tämä kun käy käden käänteessä vaikka metsätöiden ohella.

Metsurin marjapavlova

4 dl kermavaahtoa

2 rkl sokeria

2 valmista marenkipohjaa

0,5 l mansikoita

Kourallinen mustikoita, vadelmia ja karhunvatukoita

Mintunlehtiä

Vatkaa kermavaahto ja lisää sokeri. Aloita kakun kasaaminen valmiilla marenkipohjalla, jonka päälle levitetään puolet kermavaahdosta sekä pilkotut mansikat. Lisää päälle toinen marenkipohja, loppu kermavaahto sekä marjat. Käytä mintunlehtiä koristeena kakun päällä sekä sivuilla. Nauti metsätöiden lomassa rosé-viinin tai kahvin kera, mielellään laiturilla hyvässä seurassa.

Share:

Eri tapoja viettää juhannusta

Meillä starttaa huomenna auto kohti mökkimaisemia, mutta olen kyllä pohtinut että yhtä hyvin voisin viettää juhannuksen muissakin puitteissa (olen ollut lähes joka juhannus perheemme tai kavereiden mökeillä). Tiedän, että avopuolisoni on tästä toista mieltä, ja hänelle ei käy juhannuksen viettäminen missään muualla kuin maalla. Halusinkin koota teille muutaman vaihtoehtoisen tavan viettää juhannusta perinteisten järvimaisemien ja ulkonuotioiden sijaan.

& Yksi ihana tapa viettää juhannus on kylpyläloma jossain tunnelmallisessa hotellissa esimerkiksi Haikon Kartanossa, Hangon RegattaSpa-hotellissa tai vaikka Långvikissa. Hotelleissa on varmasti tarjolla juhannukseksi ohjelmaa juhannustansseista kokon polttamiseen ja huolet pääsee huuhtomaan porealtaisiin. Ei tarvitse stressata juhannusruuista, kun istuu valmiiseen pöytää herkuttelemaan.

& Juhannusta voi mielestäni yhtä hyvin viettää kaupungissa, vaikka suurin osa tuntuu suuntaavan maalle. Pari vuotta sitten vietin varmaan elämäni ensimmäisen kaupunkijuhannuksen ja olin tällöin kavereilla grillaamassa sekä maastoratsastuksella. Aivan ihana tapa viettää juhannus tämäkin.

& Helsingin lähisaaristo tarjoaa myös upeat puitteet juhannuksen viettoon. Vaikka itse en viihdy teltassa, voisin kuvitella vuokraavani Suomenlinnasta hotellin pariksi yöksi tai muuten vaan tehdä päiväretken saaristoon. Esim. Kuusisaaressa sijaitseva taidemuseo Didrichsenin taidemuseo on auki Juhannuspäivänä ja sinne pääsee kauppatorilta vesibussilla. Museossa on tällä hetkellä Svenskt Tennin näyttely ja itseä ainakin houkuttaisi kovasti mennä tuo näyttely katsomaan!

& Voisin yhtä hyvin viettää juhannuksen ulkomailla kotimaan järvimaisemien sijaan, esimerkiksi nämä Madeiran merimaisemat kelpaisivat paremmin kuin hyvin. Emme ole osanneet vielä tehdä kesälomiemme suhteen päätöstä, että missä sen vietämme. Haluaisimme lähteä vuoristoon (Madeira, Sveitsi tai Norja), mutta saattaa olla, että olemme varauksiemme suhteen hieman myöhässä ja heinäkuu on muutenkin tunnetusti sesonkiaikaa. Varmaa on kuitenkin se, että pääsemme taas viikoksi Ruotsiin viettämään kesää kummityttöni ja hänen perheensä kanssa.

Vietitpä juhannuksesi mökillä tai kotona, ulkomailla tai kotimaassa, niin toivon sen olevan ilon ja levon täyteinen. Yksi mikä ainakin omassa juhannuksessani on varmaa – seuraavalla viikolla ei yhtään harmita palata töiden pariin, kun tekee sitä mistä tykkää!

Share:

Sinun vuorosi loistaa

Kesä on perinteisesti hääsesongin aikaa, mikä tarkoittaa myös kalenterin täyttymistä häiden lisäksi myös polttareista. Useimmat ystävistäni ovatkin jo menneet naimisiin, joten viime vuosikymmen on ollut hyvin juhlan täyteinen. Viime viikolla järjestimme yhdelle ystävälleni yllätyspolttarit, vaikkin vasta häiden jälkeen, sillä hän itse meni meiltä yllätyksenä salaa naimisiin miehensä kanssa kahdestaan. Halusimme järjestää tälle ystävälle polttarit klassiseen, aikuiseen makuun, josta olisi kaupungilla jaetut ilmaiset pusut ja pukeutumiset kaukana. Koska tiesimme, että hän rakastaa iltapäivätee-hetkiä, valikoimme paikaksi Salutorgetin Fabritius-huoneen rauhalliselle nautiskelulle.

Olen itse viettänyt, suunnitellut ja organisoinut lukuisat polttarit, joissa ohjelma on vaihdellut aina yksityislentokoneen lentämisestä ja hevosvikellyksestä hemmtotteluhoitoihin, tanssitunteihin, naurujoogaan ja karaoketaksiin. Nykyään tuntuu, että arki kuluu nopeasti ja on oikeastaan aivan liian vähän aikaa rauhalliselle kuulumisten vaihdolle, joten siksi tällainen usean tunnin teen nauttimishetki ja kuulumisten vaihto oli mielestämme oikein sopiva teema polttareihin vauhdikkaan toiminnan sijaan.

Salutorget on itsessäänkin jo näkemisen arvoinen paikka, sillä rakastan vanhoja ja arvokkaita, klassisesti sisustettuja tiloja, vaikka meillä onkin kotona kohtalaisen modernia (joskin haluaisin ehdottomasti viedä sisustustamme vielä klassisempaan suuntaan). Mosaiikkiparketti, messinkiset koristelistat sekä helmen harmaat antiikkihuonekalut luovat niin ihanan tunnelman, joka saa melkein huokailemaan. Ja miten tuo sininen posliiniastiasto sitten? Hauska yllätys oli, että polttareiden kukkaseppeleellä koristellun morsiammen kotoa löytyy tällainen samanlainen.

Polttareiden pukeutumiskoodi oli hempeän kesäinen, joten pääsin jo toistamiseen käyttämään tätä DoppWomanista saatua kukkamekkoa. Oletteko muuten kurkanneet koskaan ruotsalaisen Ebban blogiin? Hän postaa monesti Ruotsin kuninkaallisten tyylistä, joista voi hakea klassiseen pukeutumiseen inspiraatiota. Madeleinen tyttären ristiäisissä oli todella kauniita kukkamekkoja, erityisesti Madeleinen asu oli niin ihana kukkaseppeleineen kaikkineen.

Salutorgetin herkuttelujen jälkeen jatkoimme vielä Clarionin skybariin ihailemaan auringonlaskua ja ilta taisi olla oikein onnistunut myös juhlien päähenkilön mielestä. Mielestäni on tärkeää, että meillä jokaisella on vuoromme, jolloin saamme loistaa huomion keskipisteenä, muiden iloitessa merkkipäiviämme tai onnen hetkiä kanssamme. Kaikki me kaipaamme huomiota ja sitä, että tunnemme itsemme tärkeäksi.

Share:

Kylässä ByLassen kaupunkiasunnossa

Alkuviikko suhahti ohi nopeasti kesän ja syksyn työkuvioita neuvotellessa sekä yllätyspolttareissa, mutta nyt vihdoin ollaan taas blogin parissa. Pääsin tässä jokin aika sitten vierailemaan ByLassenin maahantuojan kaupunkiasunnossa Helsingin keskustassa, joka on sisustettu lähes täysin tämän tanskalaisen brändin tuotteilla. Ajattelin jakaa teillekin hieman inspiraatiota näiden kuvien myötä ja vinkkailla samalla, mitä tuotteilla asunto onkaan sisustettu. 

Asunnon kauniin vaaleassa olohuoneesta löytyy tyyliin sopiva beige sohva, jonka edessä ovat Twin-sohvapöydät* eri koossa ja väreissä. Sohvapöydän kannet ovat käännettävät, joten niiden avulla pystyy vaihtamaan pöydän ilmettä helposti. Sohvapöytien päällä on tyylikäs Frame-tarjotin* sekä Kubus1-kynttilänjalka*. Meidän kotoa löytyy tuo neliosaisena, mutta yhden kynttilän tarpeeseen tämä pieni on tosi suloinen. Seinälle on puolestaan rakennettu tyylikäs kokonaisuus Frame*-kuutioista, joista saa tehtyä jalustalla niin ikään senkkejä. Kokonaisuuden voi rakentaa ihan mielensä mukaan ja tämä kokonaisuus on täydennetty keltaisella Rimm-maljakolla* sekä pienillä Frame-laatikoilla*. 

Sohvan parina löytyy upeaa aniliininahkaa oleva My Own-chair* sekä Mesch-viltti* - kurkistaapa tuolin takaa vielä Rimm-kukkaruukku* suurella viherkasvilla. Meillä tuo Rimm-ruukku löytyy jo vuoden alussa esitelyssä postauksessa silkkiorkidean suojana eteisestä – kiinnostaisiko teitä muuten postaus suhteestani näihin keinokukkiin? Ne tuntuvat olevan sellainen asia, joka selkeästi jakaa sisustajien mielipiteitä.

Asunnossa on ruokapöytänä Conekt-pöytä*, joka muuten on Finnish Design Shopissa alennuksessa tällä hetkellä. Pöydän ympärille on koottu niin mustat ML42-jakkarat*  kuin Lassen chairit*. Mielestäni tässä on hauska tapa yhdistää muutamaa erilaista istuinta pöydän ympärille, sillä kaikkien tuolien ei tietenkään tarvitse olla aina samanlaisia. Musta saarnea oleva pöytä on mielestäni todella kaunis ja antaa kivaa kontrastia vaaleaa Timberwisen lattiaa vasten.

Koska asunto on kompakti, sänky löytyy tällaiseen valkoiseen seinähyllyyn piilotettuna. Tämä ratkaisu on mielestäni todella toimiva vaihtoehto vuodesohvan sijaan. Monesti vuodesohvat saattavat olla sekä istuin- että nukkumismukavuudeltaan huonoja, mutta tällaisessa ratkaisussa hyllyn sisään piilotettu sänky (joka avataan siis esille yön ajaksi) sekä tavallinen sohvi toimii melkein jopa vuodesohvaa paremmin. Päivisin sängyn hylly toimii paikkana somisteille, ja tässä asunnossa oli jatkettu ByLassenin linjaa Illustrate -kehyksillä*, julisteilla,

Kubus-kynttilänjalalla* sekä pienemmillä Rimm-kukkaruukuilla.

Ruokapöydän päällä on meidänkin kotona nähdyt Lolo-vaasi* sekä Kubus-kulho* valkoisina. Koska asuntoa on tarkoitus käyttää vain silloin tällöin, löytyy sieltä myös Maison Helsingin silkkikukkia, kuten vaikka nämä kauniit pionit Lolo-vaasissa.

Jos teitä kiinnostaa palata aikaisempiin Kylässä-sarjan postauksiin, niin kurkkaappa esimerkiksi ystäväni klassiseen keskusta-asuntoon, Mikon modernin maskuliiniseen ullakkoon,  boheemiin Eira kotiin, Lauran klassisen moderniin joulukotiin, Annaleenan midcentury modern -tyyliseen kotiin tai Ruotsissa asuvan ystäväni jugend-asuntoon. Näitä kylässä-sarjan kotipostauksia on tulossa lisää tässä kesän aikana, kun pääsen vierailemaan niin sisustussuunnitteluasiakkaan modernissa omakotitalossa, ystäväni Hampton-henkisellä saaristomökillä sekä 1920-luvun villalla Ruotsissa – en malta odottaa! Ja äitinikin kotipostaus on vielä tuloillaan, joten paljon inspiraatiota tiedossa erityylisistä kodeista teille lukijoille.

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Share:

Kopiontia ja inspiroitumista

"Ostin sen ihanan mekon, jonka näin sinun blogissasi - toivottavasti ei haittaa?" kysyi kaverini taannoin.

Olen monesti pohtinut blogeista inspiroitumista, vaikka en aiheen tiimoilta ole oikeastaan kirjoittanutkaan. Monet bloggaajat ovat ottaneet tähän kopioimiseen tai inspiroitumiseen kantaa ja viimeksi luin aiheesta Mungo Annan Imartelua vai matkimista?- postauksen. Nyt haluankin kertoa tähän väliin myös oman näkemykseni asiasta: minun blogistani saa inspiroitua ja hankintojani saa kopioida ihan niin paljon kun haluaa. En itse pahastu, vaikka joku kopioisi kotini lattiasta kattoon samanlaiseksi, inspiroituisi sisustustyylistäni tai haluaisi ostaa samanlaisen juhlamekon, kuin itselläni on - antaa palaa!

Koska juuri inspiraation takia blogiani kirjoitan ja se oli myöskin syy, jonka takia aikoinaan blogini perustin – halusta tarjota inspiraatiota muille ihmisille. Ja koska oma ajattelumallini on kuvatunlainen, inspiroidun itsekin monien ympärillä olevien lahjakkaiden ihmisten blogeista ja hankinnoista. Meillä on esimerkiksi todella lahjakkaan sisustajan, mutta sitäkin lahjakkaamman kirjoittajan Homevialauran kanssa samanlaiset sohvapöydät. 

Boconceptin Lugo on ollut mitä mainioin hankinta, enkä näkisi mitään syytä, miksi olisin jättänyt sen hankkimatta vain siksi, että Laurankin kotona on sellainen. Ja voin sanoa, että tällä hetkellä aika monen muunkin kotona – niin monta tilausta otin tästä pöydästä vastaan Vepsäläisellä työskentelyn aikana. Meillä on niin ikään "kaikissa kodeissa" nähty Flosin kattokruunu. Voin todellakin ammattini kautta useaan kotiin perehtyneenä kertoa, että jos tämä valaisin on kourallisella sisustusbloggaajia, niin se ei vielä tarkoita useita suomalaisia koteja. Monesti myös nämä arvokkaammat sisustushankinnat vaativat ajatuksen muhimista ja säästämistä – joku saattaa toteuttaa haaveensa heti ja toinen vasta pari vuotta myöhemmin.

Muistan pari vuotta sitten ensimmäistä asuntomessukohdetta, Lakkalainetta sisustaessani, kun sain lukuisia viestejä siitä, miten monet ihmiset halusivat kopioida kohteen tyylin ja hankkia vastaavia huonekaluja kotiinsa. Mielestäni tässä kohtaa olisi ollut jopa huvittavaa pahastua siitä, että messujen inspiraatioksi tehtyä kohdetta ei saisi kopioida vaikka jokaiselta osaltaan omaan kotiinsa. Ala-asteella oli ehkä noloa matkia, mutta ei mielestäni näin aikuisiällä. Sehän on varmastikin imartelun ja ihailun hienovaraisin muoto.

Voin myös sanoa, että olen poiminut sohvapöydän lisäksi monia elementtejä ihailemiltani sisustajilta, kuten vaikkapa ruotsalaisen Lisa Abefeltin taidokkaasti toteutetusta kodista. Meillä on tästä kauniista Tukholmalaisesta arvoasunnosta poimittu ainakin Hermesin Avalon -viltti, Svenskt Tennin Vass Dage ja nyt uusimpana Classic Collectionin Apollo-tyyny (jonka muuten hankin Kitchen Time -verkkokaupasta* pikaisella toimituksella). Tyyny sopii mielestäni meidänkin kotiin aivan todella hyvin, enkä olisi jättänyt sitä ostamatta, vaikka olenkin bongannut kyseisen yksilön myös muutamassa suomalaisessa instakodissa.

 Tyynyn lisäksi kotiin on saapunut toinenkin uutuus, joka ei liity inspiroitumiseen tai kopioimiseen sinänsä, mutta jonka halusin myös tässä kohtaa nostaa esille. ByLassenin Lolo -vaasi* jatkaa klassista Kubus-sarjaa tyylillisesti maljakon muodossa. Maljakossa on kätevä ritilikkö, johon saa pujoteltua kukat yksitellen ja näin ollen kimppuun saa väljyyttä ikebanamaisesti. Mielestäni on hienoa, että ikoninen tanskalainen designtalo haluaa luoda uusia tuotteita jo olemassa olevan tuoteperheen ympärille – ainakin meidän kotona tämä maljakko jatkaa kauniisti jo olemassa olevien Bylassenin tuotteiden linjaa (kuten vaikka tämän Kubus-kynttelikön ja Frame-senkin kanssa).

Kaiken kaikkiaan elämässä itselläni sisustus, saatikka muiden inspiroituminen omastani tai oma inspiroituminen muiden kodista tai tyylistä, on ehkä viimeisimpiä asioita, joista jaksan murehtia. 

Mitä mieltä te olette blogien tyylien kopioimisesta tai inspiroitumisesta? 

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Share:

Ajatuksia yrittäjyydestä

Vietimme pari päivää sitten Fiskarsin Ruukissa kauniissa, joskin kylmissä tunnelmissa Sisustustoimittajien kesäpäivää. Paikalla oli sisustustoimittajien ja meidän muutaman bloggaajan lisäksi näytteilleasettajia ja esillä uutuuksia aina pellavatekstiileistä takkoihin ja äänentoistojärjestelmiin. Pääsimme nauttimaan Puimalan kauniista puitteista, ammattiluennoista ja live-musiikista sekä herkuttelemaan niin Smegin brunssilla, grillissä valmistetuilla hampurilaisilla kuin myös Kolmen kaverin jäätelöllä.

Tähän kohtaan varmaan tekeekin mieli kysyä, mitä sisustusbloggaaja tekee ammattitoimittajien kesäpäivillä? Asia kun ei ole enää tänä päivänä niin mustavalkoinen, sillä monet meistä bloggaajista tekevät toimituksellista sisältöä lehtiin ja myöskin toisinpäin, toimittajat kirjoittavat omia blogeja. Vaikka bloggaajan työtä usein vähätellään, kyseessä on nykyään kuitenkin ihan oikea, jopa täyspäiväisesti työllistävä ammatti. Bloggaaja on ikäänkuin oman mediansa päätoimittaja, valokuvaaja, sisällöntuottaja, konseptoija, it-tuki, projektipäällikkö ja usein myös mediamyyjä – aikamoinen kattaus erilaisia taitoja, jos minulta kysytään!

Itsellä on täyspäiväistä yrittäjyyttä takana nyt parisen kuukautta ja halusinkin hieman jakaa teidän kanssa kaikkea, mitä yrittäjyys on tuonut tullessaan. Vaikka olen tehnyt yrittäjänä töitä sivutoimisesti jo usean vuoden ajan ja päätyötäkin yrittäjämäisesti (provisiopalkalla) yli vuosikymmenen, on kokonaan yrittäjäksi heittäytyminen sitten kuitenkin ollut aivan eri juttu. Siitä huolimatta, että töitä on ollut alun odotuksia enemmän, ajoittain tuntuu kuin eläisin jossain tunteiden vuoristoradassa, jossa pienikin pettymys suistaa fiilikset jyrkkään laskuun ja onnistuminen puolestaan saa nopeasti tuulettamaan ja miettimään, että mistä tässä oikein aikaisemmin olinkaan huolissaan. 

Se, mikä oikeastaan eniten tuli yllätyksenä, oli se millaisia töitä minulle on tarjottu. Luulin tosiaan perustavani sisustussuunnittelutoimiston ja tekeväni sivutyönä blogia sekä sosiaalisen median konsultointia. Kuitenkin markkinat näyttävät päättävän, mihin osaamistani halutaan eniten ja olenkin päässyt tekemään niin suurempien yritysten sisällöntuotannonprojekteja, mainosstailauksia, kaupallisia blogiyhteistöitä, toimituksellisia projekteja lehtiin sekä mm. äiti-lapsi-kuvauksen. Töiden laajuus on yllättänyt itsenikin positiivisesti ja olen ollut tästä alusta, kaikesta epävarmuuden tunteista huolimatta, todella innoissani! 

Koen, että yrittäjyys on opettanut vastuunkantoa ja kärsivällisyyttä - varsinkin tuon kärsivällisyyden kanssa on itsellä ollut tekemistä, sillä haluaisin, että kaikki onnistuisi ja rullaisi heti (mikä tietenkään harvoin on yrityksen alkutaipaleella edes mahdollista). Yrittäjyydestä puhutaankin usein oppimisprosessina, sillä kaikki onnistumiset ja epäonnistumiset kuitenkin kasvattavat sekä vievät eteenpäin. Monesti menetetty asiakas olikin vain syy odottaa sitä sopivampaa ja sivuun mennyt projekti vain valmisti siihen seuraavaan sekä mieluisampaan. 

Vaikka olen tottunut tekemään itsenäisesti töitä, myös yksinäisyys yllätti - enää ei olekaan kollegoita, joiden kanssa purnata huonoja päiviä tai fiilistellä onnistumisia saatikka asiakkaita, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Yksi päivä yllätin itseni jopa itkemästä ikävää vanhojen, tuttujen asiakkaiden perään. Ei voi ainakaan jälkeenpäin miettiä, olinko työhöni sitoutunut, kun huvittuneena pyyhin kyyneleitä. Huomasin myös tässä hetkessä, kuinka tärkeää itselleni on, että saan auttaa ihmisiä. Onneksi sellaisiakin projekteja on nyt tiedossa ja syksy näyttää töiden suhteen todella valoisalta! 

Meillä on myös bloggaajien keskuudessa aivan mahtavia vertaistukiryhmiä – ryhmän nimi "bloggarit terapian tarpeessa" kertonee riittävästi. Myöskin yrittäjänä toimivien ystävien kanssa vietetyt lounashetket ja sparrailu on ollut ihan parasta antia muuten yksin vietettyjen päivien keskellä. Olen onnekkaassa asemassa, sillä monet ystävistäni on todella avuliaita ja olen saanut apua niin asiakkuuksien hankintaan ja B2B-myyntiin kuin myös vaikka siihen, mihin projekteihin kannattaa lähteä mukaan omaan intuitioon luottaen. Yrittäjänä on siitä onnekkaassa asemassa, että voi ikäänkuin valita, mitä ja kenen kanssa tekee.

Vaikka hallinnolliset tehtävät eivät olekaan lempipuuhaani, olen onneksi löytänyt mukavan kirjanpitäjän, joka on auttanut kaikessa siihen liittyvässä. Sanotaankin, että hyvä kirjanpitäjä on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista ja mahdollistaa sen oman ydinosaamiseen keskittymisen. Yksi merkittävä havainto yrittäjyydestä on myös ollut se, että suhde rahaan on itsellä ainakin muuttunut. Siinä missä ennen tiesi palkan juoksevan tasaisen turvallisesti (ja hupenevan yhtä nopeasti), nyt ikäänkuin kaikkea saatua rahaa arvostaa paljon enemmän ja laittaa sitä sivuun hiljaisempien kuukausien varalle. Itselle oli yrittäjyyden aloittamisessa hyvin tärkeää se, että olin säästänyt puolen vuoden palkkaa vastaavan summan tilille ennen omilleen hyppäämistä - tämä tuo tekemiseen tiettyä rentoutta, kun ei jatkuvasti tarvitse pohtia riittävätkö rahat.

Onneksi tässä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut paljon onnistumisia, mutta miten olen pitänyt mieleni kassassa niissä vaikeammissa hetkissä? Itselle tärkeässä roolissa on tässä ollut joogan kautta opittu keho-mieliyhteys, johon pääsen usein joko joogaamalla, kävelemällä metsässä ja merenrannalla tai sitten vaikka ihan kukkia maljakkoon asettelemalla. Tietysti ystävät ja puoliso on olleet myös tukena, mutta vastuun kaikista päätöksistä kantaa kuitenkin loppujen lopuksi aina yksin. Olen lisäksi tehnyt kirjoitusmeditaatiota (kirjoittanut kaikkia mahdollisia tunteita ylös), tehnyt iltaisin meditaatioharjoituksia (mm. Insight Timer on tähän hyvä aplikaatio) ja kaikista tärkein, uskonut, että asiat lopulta onnistuvat ja että kaikella on joku tarkoitus. 

Ja no, tällaiset muiden samanhenkisten ihmisten kanssa vietetyt mukavat päivät, kunnon naurut sekä lasi viiniä – niillä on myös oma paikkansa asioiden perspektiiviin laittamisessa. Kuten minulle on kauniisti sanottu, yrittäjyys on palkinto kaikesta siitä työstä, jota olen tähän asti tehnyt. Olen saanut lomailla helteisempinä päivinä, tehnyt mieluisia töitä vähemmän helteisinä, käynyt ainakin parissakymmenessä pressitilaisuudessa (ja brunssilla) verkostoitumassa sekä mikä tärkeintä –nauttinut elämästä täysillä pitkästä aikaa.

Share:

Mökkikausi korkattu

Täällä on ollut tänään hieman arkeen käynnistymisen vaikeusia viime viikonlopun rentouttavan mökkireissun jäljiltä. Vaikka mökillä on tänä kesänä paljon tehtävää aina kattoremontista ulkoseinien valttaukseen ja pihan laittamiseen, ehdimme onneksi myös nauttia aamukahvit ja illallisen tuossa laiturin nokassa, joka on ehdottomasti yksi lempipaikkojani mökillä.

Remonttipainotteinen kesä on siis tiedossa, mutta lopputulos varmasti palkitsee. Ensi vuonna pääsemme sitten varmaan sisätilojen pariin kunnolla. Kalustepuoli alkaakin olla jo kunnossa, mutta haluaisin käsitellä mökin seinät ruskeaksi ja maalata mäntylankkulattian valkoiseksi. Hiljaa hyvä tulee, mutta mitä kaikkea –kärsivällisyys ei todellakaan ole yksi hyveistäni ja salaa haaveilen, että kaikki päivitettävä tehtäisiin kerralla.

 

Kuten kesäasunnon Pinterest -kansioista voikin huomata, haluaisin meidän vaalean kodin vastapainoksi luoda mökille tumman Slettvoll -henkisen tunnelman: tummaa seinää, tummia tekstiilejä, rouheita pintoja, muhkeita petauksia. Pellavaa, sisalia, (teko)turkista, tummaa puuta ja runsaita verhoja – tästä kuvasta näet jo tämän hetken yrityksen viedä sisustusta haluttuun suuntaan.

 

 Kesäillan asuksi nappasin ruokakauppareissulla oikein klassisen kukkamekon Tokmannilta, mistä muualtakaan perinteinen mökkilook hankittaisiin? 

Huomenna suuntaamme sisustustoimittajien kesäreissulle Fiskarsin ruukkiin. Aivan todella ihana matka varmasti tiedossa, sillä rakastan Fiskarsin tunnelmallisia putiikkeja ja seutua – reissusta kuulettekin varmasti ihan omassa postauksessa.

Share: