Saako sanoa että ahdistaa?

Saako sanoa että ahdistaa? 

Saa - ja se on itseasiassa todella tärkeää. Vaikka uskon myönteiseen ajatteluun, välittömiä ja välillisiä vaikutuksia aiheuttavan epidemian kääntäminen pelkäksi positiiviseksi kotoiluksi on mielestäni enemminkin todellisuuden ja tunteiden pakenemista kuin selvityjän ajattelutapa. Itselle rehellisenä oleminen, pelon hyväksyminen, huolen myöntäminen oman tai koko maailmantalouden tulevaisuuden kuvista on tärkeää negatiivisten tunteiden kohtaamista.

 Koska emme ole tässä yksin vaan todellakin yhdessä, itseä ei ainakaan auta pelkkä ajatus siitä, että minulla on asiat hyvin ja taloudellisestikin kohtuullisesti turvattu. Koen valtavaa turhautumista huomatessani, miten yhteiskunnan tila vaikuttaa nyt lähellä (ja kauempanakin) olevien pienyrittäjien arkeen, miten ravintolat jää ilman asiakkaita - riskiryhmien sairastumisesta tai kuolemista puhumattakaan. Halu auttaa on suuri, samoin huoli tulevaisuudesta on läsnä arjen keskellä.

Tuetaan siis pienyrittäjiä, pestään käsiä, noudatetaan hallituksen linjaamia ohjeita viruksen leviämisen hidastamiseksi ja pidetään mahdollisuuksien mukaan kuluttamisen rattaat myös pyörimässä.

Kauneudesta nauttimista ei ole peruttu.

Luovuutta ei ole peruttu.

Luonnossa liikkumista ei ole peruttu.

Musiikkia ei ole peruttu.

Välittämistä ei ole peruttu.