Muistoja ruokapöydän ympärille

Viime vuoden joulun alla toteutimme yhden pitkäaikaisen haaveen kotiin, josta en olekaan vielä tarkemmin täällä blogissa postaillut. Tavoitteena oli vihdoin hankkia se ns. loppuelämän ruokaryhmä, jonka ympärille kerääntyisi muistoja niin juhlista kuin arkisista hetkistä. Pöytä ja tuolit, jotka säilyisivät isältä pojalle (tai äidiltä tyttärelle) ja jotka eivät ottaisi itseensä ajan hampaassa.

Hankittu pöytäryhmä koostuu siis Fritz Hansen Super-Elliptical pöydästä valkoisella laminaattikannella ja kromijaloilla sekä 7-tuoleista peittomaalattuna. Puolen vuoden käytön jälkeen en voi uskoa, että pöydän kansi on edelleen aivan virheetön ja tahraton meidän tahmatassujen käsittelyssä. Fritz Hansen uusi kannen materiaalin viime vuoden puolella nanolaminaattiin, joka on ymmärtääkseni julkitiloissa käytetty materiaali ja kestää kolhut sekä vaikka punaviinitahrat. 170x100cm pöytään mahtuu kunnolla ruokailemaan kuusi henkeä, enkä usko, että meillä tulevaisuudessakaan tulee olemaan tarvetta suuremmalle pöydälle.

Kun pöytä saapui, tuntui kuin se olisi tehty tilaan. Kromia meillä on jo Louis Poulsen Snowball -valaisimessa* sekä useissa kattaustarvikkeissa (kuten vaikka aterimet ja Georg Jensen HK kaadin*), joten nämä elementit sitovat kokonaisuuden yhteen ruokapöydän jalkojen kanssa. Superellipsiä saa myös valkoisilla jaloilla, mutta tämä kromi tuntui ajattomammalta valinnalta. Meillä on myös olohuoneen puolella kromia mm. Howard -sohvan jaloissa sekä Flosin kattokruunussa. 

 

Kokovalkoisen pöytäryhmän ympärille on helppo luoda monenlaisia kattauksia (kuten vaikka tämä pääsiäisen brunssikattaus) ja väriä voi tuoda kukilla sekä tekstiileillä. Tai en tiedä voiko meidän tapauksessa odotella tämänkään pöydän ympärille puuteriroosaa ja beigeä kummempia värejä, sen verran taidan itseäni sisustajana jo tuntea. Maija testaa tuota Hemtexin Sanna- samettityynyä* pöydältä irtoavat herkut mielessään – kiitos vaan Hemtexin suunnittelutiimille nimikkotyynystä!

Itseä viehtättää hankittavissa huonekaluissa myös tarinat niiden ympärillä. Tämän pöydän muodon on suunnitellut Piet Hein, joka ei ollut huonekalusuunnittelija laisinkaan, vaan filosofi, runoilija ja matemaatikko. Hän halusi luoda muodon, joka noudattaisi täydellistä matemaattista kaavaa -superellipsin. Myöhemmin yhdessä Bruno Mathssonin kanssa he suunnittelivat tästä muodosta pöydän, jota alkoi valmistamaan tanskalainen Fritz Hansen. Sama valmistaja on Arne Jacobsenin suunnittelemien 7-tuolien taustalla, jotka usein näkeekin pöydän kanssa parina.

Jotenkin ehkä koomistakin tässä hankinnassa oli se, että samaisesta pöytäryhmästä haaveilin ensimmäinen kerran viisitoista vuotta sitten, kun tähän huonekaluliikkeessä törmäsin - ehkä tämä jos joku kertoo siitä, kuinka ajattomasta ja klassisesta valinnasta todella on kyse. Muistan silloin pohtineeni, että kuinka älyttömän hintaiselta pöytäryhmä vaikutti, mutta voitteko kuvitella – hinta oli alle puolet siitä, mitä tänä päivänä. Ei designia turhaan kai voi sanoa sijoitukseksi?

*postaus sisältää mainoslinkkejä