Minun Suomeni

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni kuulaana ja lumisena - voisiko 100-vuotta juhlivaan Suomen juhlapäivään herätä osuvammin kuin sinivalkoisin maisemin. Vaikka olenkin kiitollinen suomalaisista juuristani ja kaikesta, mitä kotimaani on minulle antanut, en ole enää pitkään kokenut tyypillistä suomalaista identiteettiä omakseni. Uskon, että aikoinaan kuubalaisten tanssien sekä joogan kautta elämääni tulleet kulttuurivaikutteet ovat saaneet minut sanomaan useammin kuin kerran, että koen enemmän olevani maailmankansalainen, kuin suomalainen. Tämä ei tule itselläni esille niinkään valtaisina matkusteluna, vaan enemminkin Suomen rajojen sisällä tapahtuvana monikulttuuurisuuden hyväksymisenä.

Aikoinaan yksi vahvasti suomalaiseen kulttuuriperimään vaikuttanut runoilija Eino Leino koki tiettyä ahdistusta suomen kansan liiallisesta naapurikateudesta, vierasvihasta sekä toisten kulttuurien vierastamisesta. Eino Leino halusi edistää itsenäisyyspyrkimyksiä, mutta tähän ei kuulunut hänen mielestään suvaitsemattomuus eikä nurkkakuntaisuus. Eino Leinon päämäärä Suomen kansalle oli inhimillisyys sekä kansainvälisyys - kovin ajankohtaiselta tuntuvat hänen ajatuksensa tänäänkin 100-vuotiaassa Suomessa. 

Vaikka jyrkät mielipiteet ja vastakkainasettelu ovat totta tänäkin päivänä, onneksi löytyy myöskin paljon toisenlaisia näkökantoja. Tämän päivän Eino Leinoksi voisi kutsua vaikkapa Maaret Kalliota, joka käskee laskemaan aseet ja kannustaa harjoittamaan suvaitsevaisuutta sekä inhimillisyyttä. Hyvinvoivan, terveesti lähelle päästävän ja luottavaisen Suomen puolesta itsenäisyyspäivän tekstinsä  julkaissut Maaret Kallio nostaa esille pehmeitä arvoja, jotka ovat jäänet meiltä monelta tämän kaiken suoristuskeskeisyyden keskellä unholaan.

Vaikka itsenäisen Suomen hinta ja sodan varjot lankeavat tänäkin päivänä osaksemme, voisimme uskaltaa Maaret Kallion sanoin alkamaan enemmän tuntea ja välittää - sekä näyttämään haavoittuvaisuuttamme. Läheisyys ja tarvitsevaisuus on edelleen monelle suomalaiselle vaikeita ihmisyyden lajeja,  joka näkyy niin suvaitsemattomuutena vieraita kulttuureja kuin vaikka omia keskeneräisyyksiä kohtaan. 

Meidän itsenäisyyspäivämme on monikulttuurinen ja toivottavasti myös kupliva, sillä keräännymme juhlimaan 100-vuotiasta suomea opiskelukavereideni sekä heidän ulkomaisten puolisoiden luokse kuohuviinin kera. Toivotan teille kaikille lukijoille ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa ja inhimillisempää sekä suvaitsevaisempaa seuraavaa sataa vuotta tässä kauniissa kotimaassamme!