2014/03/27

Suru on kunniavieras

Näiden kaikkien kauniiden kuvien, matkojen ja ilojen taakse mahtuu elämään myös pettymyksiä, suruja ja menettämisiä. Blogi antaa usein hyvinkin ruusuisen kuvan bloggaajan elämästä, vaikka se on vain pintaraapaisu kaikesta. Kaikilla meillä on huolia, välillä suurempia ja välillä pienempiä. Omassakin elämässäni sattuu ja tapahtuu pinnan alla paljon, mikä ei tänne blogiin asti päädy.


Harvemmin puhutaan suruista, halutaan vain keskittyä siihen mikä on hyvää. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa; suru kun on myöskin tärkeä tunne, siinä missä ilokin. Ilman syvää surua emme tietäisi suurta iloa - ja minä ainakin haluan tuntea molemmat. Surematta jäänyt suru muuttuu helposti sen rumaksi isosiskoksi; katkeruudeksi. Kun suru osuu kohdalle, on sitä vaalittava, se on hyväksyttävä, käsiteltävä ja itkettävä pois -ottaa se vastaan kuin kunniavieras. Surulla on tärkeä paikkansa elämässä. Jenni Vartiaisen uudessa biisissä sanotaankin surusta hyvin: "Se mitä kunniavieraasi kertoo, kätke sydämeesi tarkoin, ei niitä oppeja kirjoista löydä, ei ostaa voi miljoonin markoin."


Olen saanut monesti palautetta blogini positiivisuudesta, ja sillä linjalla aion jatkaa tästä eteenpäinkin. Mielestäni aito positiivisuus ja ilo ei ole pinnallista tyhjännauramista, vaan sitä, että tietää ja hyväksyy elämässään ne huonommatkin asiat, mutta niistä huolimatta päättää valita ilon. Itselle aina tulee mieleen Tage Daniellssonin sanat "... att inse världens lidande med glädjen i behåll". Aito ilo ei synny kärsimyksen kieltämisestä, vaan siitä että tiedostaa ne negatiivisetkin asiat ja silti päättää valita ilon. Itselle on ollut välillä vaikea ymmärtää, miksi maailmassa onkin niin paljon kärsimystä, mutta onneksi olen löytänyt siihen vastauksen: kärsimyksen kautta opimme rakastamaan.

Näiden vähän syvällisempien pohdintojen myötä toivotan ihanaa iltaa! 

Kiva kun olet siellä.

// Few words of sorrow, joy and everything in between.

Share:

35 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Viivi! :) Välillä vähän syvällisempää settiä..

      Poista
  2. <3 ihana postaus, ihanat kuvat!!

    VastaaPoista
  3. Kauniita ajatuksella valittuja sanoja, jotka luin juuri omaan elämääni oikealla hetkellä! Kiitos, että kirjoitat :)

    t. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi että luet! :) Tiedän tunteen, kun joskus itsekin on lukenut juuri oikealla hetkellä ne oikeat sanat, kuinka voimaannuttavaa se on!

      Poista
  4. Se on kiva, että blogisi on positiivinen, etkä valita turhista. Muutamia valitusblogejakin löytyy, jos sellaisia haluaa lukea. Mieluummin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Niiden vaikeiden asioiden keskellä AINA löytyy jotain hyvää ja kaunistakin. :)

      Poista
  5. Hyvä ja kaunis kirjoitus. ♡ Ehkä avaat tätä lauantaina enemmän...?

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä kauneudestas. Kuvista, sanoista.

    VastaaPoista
  7. Kaunis postaus, on taito elää iloiten!

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos ihana Sanna kun jaksat aina olla niin aktiivinen kommentoija! :)

      Poista
  9. Melkein kuin olisi lukenut omia ajatuksia ja tunteita! Minäkin kerron valikoidusti suruistani, sillä pääsuunta elämässäni on olla myönteisesti ajatteleva ihminen. Tänään hautasimme vanhimman lapseni isän, mutta tuhansista kyyneleistä huolimatta ymmärrän, että näillä kaikilla tunteilla on tarkoitus. Onneksi osaan itkeä, se helpottaa surussa kuin siinä ilossakin.
    Ihanaa jatkoa elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaita asioita siellä sinun elämässäsi, voimia niiden keskelle. <3 Itkemisen taito on hyvä taito. Itse muistan joskus hävenneeni itkemistä, mutta nykyään olen sen kanssa niin sinut että en välitä yhtään missä seurassa tirautan. Toivon esimerkilläni myös rohkaisevani muita näyttämään tunteita, niitä ei tarvitse hävetä. Me suomalaiset yleensä olemme tottuneet pitämään niin ilon kuin varsinkin surunkin jotenkin itsellämme, haluaisin että tässä asiassa voitaisiin mennä avoimempaan suuntaan. Ihanaa jatkoa myös sinulle!

      Poista
  10. Aika monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että bloggaajat elävät juuri täysin sellaista elämää miltä blogi näyttää. Ei huomata sitä, että kaikki me ollaan ihmisiä, kaikilla on vastoinkäymisiä ja suruja. Kenenkään elämä ei voi täydellistä olla.

    Jos itse pitäisin blogia, se olisi positiivinen blogi! Elämässä on niin paljon kaikkea, että musta on ihanaa istahtaa alas blogien ääreen, ja nauttia. Siksi pidänkin sun blogista tosi paljon, tämä on blogi jonka ääressä rentoudun.

    Mukavaa lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kun kommentoit! Juu se on juurikin näin, eli tämä on hyvin suppea julkisivu, mitä tällä blogissa esitellään ja yritänkin blogini kautta keskittyä niihin hyviin asioihin. Kiva että voin tuottaa iloa tän blogin kautta teille lukijoille! :)

      Poista
  11. Hyvin kirjoitettu! <3 Jatka ehdottomasti samalla positiivisellä linjalla, mä tykkään! :)

    Halaus!

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, kiva kun aina kommentoit täällä niin positiivisesti. Hali :)

      Poista
  12. Osui ja upposi! Ja täysin totta jokainen sana. Ilot on vain niin paljon helpompi jakaa, että usein suru jää niiden alle, ehkä jopa joskus käsittelemättä. Mutta kuten totesit - kärsimysten kautta opimme rakastamaan <3. Kiitos kauniista tekstistäsi!

    VastaaPoista

© Inspired by love | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig