Syreenin tuoksu on huumaava. Meidän lapsuudenkodin pihalla kasvoi syreeni, joka kukki aina toukokuun lopussa syntymäpäivieni aikaan. Lapsuuden muistot heräävät mieliin, kun tuoksu täyttää olohuoneen. Avopuoliso nukkuu sohvalla päiväunia Maijan kanssa, aika pysähtyy auringonvaloon.
Pohdin eilen tätä blogin pitämistä, ja sitä, miten kauniiden hetkien kuvaaminen on opettanut pysähtymään hetkeen. Vaahteran varjossa imettävä äiti, helteellä sulava jäätelö, auringonlaskun luoma kajo venesatamaan. Tuulessa lepattava pellavaverho, parvekkeella nautitut kahvit, unelmanpehmeän pellavatakin tuntu iholla.
Meidän bloggaajien elämä vaikuttaa usein hyvin siloitellulta: miten sillä on taas uudet tyynyt sohvalla, aikaa jatkuvasti kahvitella parvekkeella sävysävyyn olen kahvikupin ja sisustuksen kanssa. Kaikki varmasti kuitenkin tietävät, että ne eivät kuitenkaan ole niitä todellisia arvoja elämässä, vaan kauniita asioita, joihin on ihana tämän maailman epävarmuudessa ja kaaoksellisuudessa keskittyä. On mahtavaa jakaa kauniita ja niitä elämän hyviä asioita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kiitos teille lukijoille, että olette niitä kanssani jakamassa!
Uskon myös, että kaikki lukijani ovat sen verran fiksuja ja ymmärtävät blogin olevan vain pintaraapaisu kirjoittajan elämästä. Kaikki ei todellakaan ole aina niin täydellistä, miltä joskus kuvien perusteella saattaa vaikuttaa. Kaikilla meillä on omat karikkomme elämässä, mutta näiden kauniiden asioiden tajuaminen, hetkeen pysähtyminen, tai vaikka syreenin nuuhkimen saavat aina kestämään ne karikotkin.
Onko sinulla jokin mieleenpainuva tuoksu, joka herättää voimakkaita muistoja?
Hyvä postaus ja mietteitä. Itsekin huomaan, että blogiharrastus on opettanut monta juttua, mistä olen iloinen.
VastaaPoistaKerrassaan ihanat kuvat <3 Syreeni on niin kauniin hempeissä sävyissä.
Kiva kuulla! :) Syreenit on upeita ja ah, niin tuoksuvia. Kohta kukinta onkin ohi..
PoistaIhana tuo ruukku ja toki syreenikin!
VastaaPoistaItsellä kyllä tulee useammasta tuoksusta, joku tärkeä muisto mieleen.
Hayn ruukku on kysessä. Tuoksut herättävät kyllä paljon muistoja :)
PoistaTärkeitä ajatuksia ja kauniisti kirjoitit! Hetkeen on tosiaan hyvä osata pysähtyä.
VastaaPoistaSe on usein arjen hulinassa vaikeaa, joten siitä onkin hyvä välillä muistuttaa : )
Kielot ja syreenit on niitä, jotka mulle tuovat tuoksuillaan paljon lapsuusmuistoja
mieleen. Samaan aikaan kaunista ja haikeaa.
Leppoisaa viikonloppua toivotellen : )
Se on kyllä todella vaikeaa välillä, mutta tässä sitä on koko elämä aikaa opetella ;) Juuri niin kuin sanoit, kaunista ja haikeaa. Lapsena sitä sai olla niin huoleton.
PoistaMetsän ja suon tuoksu ovat mulle tosi tärkeitä melkein elämänmittaisen harrastuksen parista. Melkein tulee aina keväällä tippa silmäkulmaan, mutta vähintään hangonkeksimäinen hymy siitä tuoksusta pitkän tauon jälkeen.
VastaaPoistaAivan samoja ajatuksia olen käynyt itsekin läpi tuon bloggaamisen suhteen. Moni tuttu on kommentoinut, miksi en näytä sotkuja, mutta sehän ei ole se pointti. Bloggaaminen on opettanut tarttumaan kauniiseen hetkeen, sotkuiseen tai siistiin ja löytämään niitä pieniä kauniita yksityiskohtia, mihin ei muuten tulisi välttämättä edes kiinnitettyä huomiota. Maailman on oppinut näkemään kuvina :)
Ihanaa viikonloppua sinne!!
Oliskohan kysessä suunnistus? :) Olen samaa mieltä kanssasi: kuka niitä sotkuja haluaisi nähdä? Minusta jokin viisas herra sanoi joskus osuvasti että "kauneuden tajuaminen on elämän tajuamista ja avaimen omistamista siihen maailmaan, joka tuo sopusointua ja onnea." Kauneudenhan voi tosiaan nähdä vaikka rautatiekiskoissa tai kuolleessa puussa, sotkunkin keskeltä voi löytyä kauneutta. Ihanaa sunnuntai iltaa myös sinne! <3
PoistaVoi Sanna... nyt sait mut kyllä pysähtymään. Tämän postauksen kuvat henkivät seesteisyyttä, tunnelma oli jotenkin käsin kosketeltavissa. Ja iso kiitos sulle, että olet täällä ja tietyllä tavalla tupsahtanut minunkin elämääni, blogielämääni. <3
VastaaPoistaIhana Irina. Sinä se aina näet sydämellä <3
PoistaMetsämansikan tuoksu liittyy vahvasti lapsuuden kesiin... <3 Saa edelleenkin perhoset lepattamaan mahanpohjassa.
VastaaPoistaOi metsämansikka! Se onkin aivan ihana <3
PoistaViisaita sanoja.
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Matkalla mökiltä piipahdamme mummilleni, toivon niin ettei kaikki syreenit ole kukkineet,
VastaaPoistaSillä muutamat tuoksu oksat haaveissani.
Mummin syreenit & ruusupensaat kuuluivat lapsena leikkeihini, kun valmistin hajuvettä :)
Ihanaa sunnuntaita Sanna <3
Kiitos Hanna! :) Valmistit hajuvettä.. ihana pikku Hanna! Sä olet jo silloin ollut sellainen kekseliäs väkertäjä <3
PoistaYhdyn täysin sanoihini. Blogin pitämisessä esteettinen silmä on jatkuvasti viritettynä mutta se on vain puoli totuutta :) Hyvää sunnuntaita!
VastaaPoistaJuurikin näin! Ihanaa sunnuntaita myös sinulle... p.s taidan tietää mihin asuntoihin olette muuttamassa sitten vuodeon päästä! :D Jos oikein arvaan... sillä itsekin seurailen meidän lähiseudun taloja aina. Ja ei nyt ihan naapurissa olla mutta kivenheiton päässä ;)
PoistaIhana Sanna <3 Olin eilen häissä ekat pari tuntia ihmeissäni, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea kaunista ja kamera oli kotona. Toisaalta tajusin, että ei se kauneus katoa, vaikka en saakaan sitä ikuistettua <3
VastaaPoistaVoi Kerttu <3 Tuokin on niin totta. Niistä kauniista jutuista nauttiminen kun ei edellytä, että on se kamera mukana. Välillä voi toki myös olla, että hetkeä ei elä täysillä, jos keskittyy sen ikuistamiseen. Jotkut hetket tosin on mukava taltioidakin. :)
PoistaIhana kirjoitus. <3
VastaaPoistaTuoksut. Kyllä. Vievät joskus kauaskin,
muistuttavat jostain, joskus vahvastikin.
Sinun blogissasi on jotain hyvin erityistä, sellaista joka avaa sydämen -*
Kiitos Sanna <3.
Voi kiitos Soili kauniista sanoistasi <3 Ihanasti sanottu :)
PoistaNiin totta, joka sana. <3
VastaaPoistaOsui ja upposi, ihana postaus. Ja ihana Maija. :D
Maija on aina sydänkäpy <3 Kiitos! :)
Poista