Eilen pääsimme juhlistamaan Charin ja hänen kämppiksensä uutta kaunista kotia Töölössä ja asunnosta riittäisi inspiraatiota useammankin postauksen verran. Olin ajatellut kirjoittaa tähän jotain eilisten juhlien herkullisista tarjoiluista, näyttävistä juhlakoristeista tai pirskahtelevasta tunnelmasta. Se ei tuntunut kuitenkaan ajankohtaiselta, sillä halusin valoittaa tarkemmin täällä blogissani omaa suhdettani näiden tupaantulijaisten emännän kanssa.
Char on blogeineen ollut sellainen ihminen, joka on tietämättään inspiroinut minua elämäni varrella kovasti. Kirjoittan tyylitaju sekä sisustusilmä on omaa luokkaansa, sillä Char saa Etolan lyhdytkin näyttämää luksukselta. Vaikka kyseessä on sisustus- ja muotipainotteinen blogi, en voi olla myöntämättä, että hänen bloginsa on vaikuttanut elämääni suuresti muutenkin. En varmaan ole koskaan blogissani kertonut, että oman blogini perustin aikaan juuri Char & the City blogista innostuneena - ja mikä hauskinta, meistä on tuon kirjoittajan kanssa muodostunut tänä päivänä ystävät.
Ilman Charin
Enni -koiraa en olisi koskaan varmaan ihastunut Coton de tulear rotuun, ja Charin ihanista kuvista inspiroituneena aikoinaan hankin omankin puuvillapalloni. Ja mikä uskollinen koirakaveri Maijasta minulle onkaan tullut näiden vuosien jälkeen! En voi olla kuin tyytyväinen, että aikanaan valintani osui tuohon suloiseen ja luonteeltaan hurmaavaan seurakoirarotuun.
Eikä inspiroituminen todellakaan jäänyt tähän. Kun aikoinaan Char kirjoitti erouutisensa blogiin, oli jo oma suhteeni siinä pisteessä, että mietin vain uskaltaisinko hypätä pois tutusta ja rohkeasti ottaa itsekin askeleen eteenpäin. Charin ihailtava asenne tilanteeseen, jossa kaunis yhdessä rakennettu koti jätetään taakse jonkin tuntemattoman ja pelottavankin edessä, muodostetaan taas se oma elämä yksin ja itsenäisenä naisena, sai miettimään, että ehkä itsekin pystyn siihen! Ja todella olen pystynyt, sillä viime vuosi oli valehtelematta elämäni tähänastisista yksi parhaista. Olin jotenkin kasvanut ajatukseen, että kun suhde päättyy, saa epäonnistujan leiman niskaansa. Nykyään nostan hattua kaikille, jotka ovat niin rohkeita, että uskaltava jättää suhteen joka vie enemmän kuin antaa. On helpompi jäädä kuin lähteä.
Kiitos siis emännille vielä eilisistä juhlista ja ennen kaikkea inspiraatiosta, jota olen elämäni varrella saanut! <3
// Inspired by one of my favorite bloggers: Char & the city.
