Tammikuu on juossut kovaa vauhtia eteenpäin ja mennyt niin kavereiden
polttareita,
häitä,
30-vuotissynttereitä kuin myöskin
kummipojan ristiäisiä juhliessa. Kiireinen työkalenteri yhdistettynä asunnonmyyntiin, tanssitreeneihin ja muuhun elämään näkyy aina valitettavasti myös täällä blogin puolella hiljaisuutena, toivotaan että helmikuu antaa enemmän aikaa myöskin päivitellä tänne mukavia juttuja!
Yksi asia, jonka olen pitkään halunnut tehdä, on kertoa enemmän itsestäni tänne blogiin. Blogi on kasvanut parissa vuodessa sen ensimmäisen kuukauden kuudesta kävijästä (kiitos vaan äiti ja kaverit) lähes tuhanteen uniikkiin kävijään päivässä. Kiitos teille, mahtavaa että olette siellä!
Kuka täällä sitten oikein kirjoittelee? Voisin määritellä itseni koulutuksen puolesta, jolta olen kauppatiteteiden maisteri, nykyisen ammattini puolesta, joka on sisustussuunnittelija tai harrastusteni puolesta, jotka liittyvät joogaan ja tanssiin. En koe, että nämä asiat määrittelevät minua ihmisenä, mutta ovat toki osa identiteettiäni ja antavat minulle väylän toteuttaa itseäni.
Monet teistä lukijoista ovat kysyneet, miten oikein päädyin sisustustussuunnittelijaksi. Kiinnostus visuaalisiin ja luoviin asoihin on syntynyt jo lapsuudessa, kirjoittelin paljon runoja, piirtelin perheen mökin pohjakuviin kalusteita ja kävin kuvataidekoulua.
Ensimmäinen kosketus sisustuspuolelle taisi olla se kerta, kun sain käsiini Ulla Koskisen toimittaman Deko-sisustuslehden ensimmäisen numeron. Silloinen poikaystävä kiikutti minulle lehden ja sanoi "tämä on ihan sun näköinen". Katsoin lehden upeita asuntomessukohteita ja ajattelin mielessäni, että joku päivä itsekin haluan vielä suunnitella tuollaisen kohteen. Opiskelin kuitenkin silloin kaupallista alaa, enkä oikein tiennyt miten tavoitteeseeni pääsisin. Ja tiedättekö mitä? Ensi kesän Vantaan asuntomessuilla on minun sekä Ulla Koskisen yhdessä suunnittelema kohde! Tämä vuoden 2003 Deko -lehti on vieläkin tallessa, muistuttamassa siitä että unelmat voivat toteutua, kunhan niiden eteen tekee töitä!
Sisustussuunnittelijan työt aloitin oikeastaan ihan sattuman kautta, sillä olen edelleenkin töissä kesätyöpaikassani Vepsäläisellä, jonne menin vuonna 2005 kauppakorkean opintojen ohella. Monet vitsailevatkin minulle, että milloin oikein haen "oikeisiin oman alan töihin". Ehkä nämä urapolut eivät aina mene niin ennaltakirjoitetusti ja joskus oma paikka voi löytyä ihan muualta kuin alunperin kuvitteli -kunhan vain muistaa kulkea sydän avoinna. Itse ainakin nautin nykyisestä työstä ihmisten ja kauniiden asioiden parissa täysin siemauksin.
Läheiseni voisivat kuvailla minua sanoilla välitön, herkkä, tempperamenttinen, määrätietoinen ja syvällinen. Parhaimmillani olen rakkautta uhkuva ja muiden tunteisiin eläytyvä maailmanparantaja, pahimmillaan nämä piirteet tulevat ulos itkuisena kiukutteluna, liiallisena tuhlailuna sekä suorasanaisuutena. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja nautin hulluttelusta, elämää ei saa ottaa liian vakavasti, mutta toki vakavia asioita tulee osata käsitellä. Kaikilla elämässä on omat vastoinkäymisensä ja minäkin olen joutunut elämässä kohtaamaan asioita, jotka ovat pysäyttäneet ja kasvattaneet. On tehnyt välillä vaikeaa nöyrtyä sen edessä, että kaikki ei ollutkaan omissa käsissä ja kaikki ei mennytkään niin kuin suunnitteli. Tämä on kuitenkin opettanut hetkessä elämistä; meillä ei ole kuin tämä hetki -ja se kannattaa käyttää viisaasti.
Kuten blogistani varmasti on voinut jo huomata, esteettiset arvot ovat lähellä sydäntäni. Vaikka elämä näyttäisi nurjimmat puolensa, saatan miettiä millaiset servetit katan pöytään tai sopiiko kynsilakka yhteen paidan kanssa. Ne ovat sisäänrakennettuja asioita, joita ilman sieluni ei selviäisi kaiken tämän kaaoksen keskellä. Blogini on väylä jakaa näitä rakastamiani asioita teidän lukijoiden kanssa.
Kiva kun olet siellä!
// This is me, now and then.
